
Yksi syksyn joogaryhmistä johon ilmoittauduin on miehen ohjaama hathajoogaa. Siinä ei ole mitään merkillistä, mutta kyseinen mies, kun ilmoitti facebookryhmässä joogan alkavaksi, hän lopetti ilmoituksen sanalla pussigull. Eli tämä on ruotsiksi jonkinlainen hellittely sana, tosin hänen oma versionsa sanasta. No, siihen ei mennyt kahta sekuntia, ennenkuin minun suomalainen työtoverini ja minä olimme antaneet kaverille vähemmän mairittelevan suomalaisen version tästä sanasta herralle lempinimeksi. Eli siis menin kyseisen pussikul..n tunnille täynnä ennakkoluuloja.
Hän osoittautui tosi päteväksi opettajaksi, hiukan erikoinen, mutta rautaisen ammattitaitoinen. Hän opettaja hauskalla tavalla ja vetää meidän ryhmää, kuin lapsille. Välillä ollaan metsänpeikkoja, välillä kilpikonnia ja joskus vaellamme sienimetsässä. Kuulostaa siltä, että on erehtynyt lapsijoogatunnille, mutta kun jokainen lihas huutaa armoa, niin ymmärtää, että kyllä tämä on ihan hikinen aikuisten tunti.
Viimeviikolla hän keksi, että meidän jäykistyvät, vanhat vartalomme tarvitsevat vähän harjoitusta päivittäin. Ja mikä helpompaa, kun yhdistää television katselu muutamaan hyvään harjoitukseen. Eli pitihän minun myös näyttää kyseiset asennot siarentyttärelle, vanheneehan hänkin päivä päivältä.
Jos kädet väsyy päätä ja jalkoja ylhäällä ne voi aina laskea alas. Ilmeisesti alemman jalan pitäisi olla linjassa selän kanssa ja selkä suorana, joten harjoiteltavaa riittää näillänäkymin
Sitten tämä lapsille, niin helppo tapa istua. Jalkojensa välissä, eikä heille tee tiukkaakaan. Kuvassa näyttää siltä, niinkuin minäkin olisin tässä onnistunut, mutta totuuden nimessä ahteri on tyhjän päällä. Jonkun aikaa saa vanhapiika istua telkkarin ääressä tässä asennossa, ennenkuin peppu on rennosti matolla. Onhan se hyvä, että elämässä on haasteita.