Tästä sisareni autistisesta kissasta kehkeytyi viikon aikana melkoinen sylivauva (kunnes isäntäväki eilen tuli kotiin jolloin vanha autismi nosti uusiksi päätään, tosin vain minua kohti). Siskoni oli ollut kiltti ja laittanut paljon ruokaa viikoksi, jotta minun ei tarvinnut ruveta kokkaamaan, se kun on aina hankalampaa toisen ihmisen kyökissä. Tavarat on mitä ihmeellisimmissä paikoissa, eikä tiedä mitä tarvikkeitta on kaapeissa ja mitä ei. 

Sen lisäksi viikko oli kiireinen. Töissä oli kalenteri täys, paljon uusia kansalaisia, joiden luona Charlie ja minä kävimme kotikäynnillä. Arki-iltaisin minulla on joogaa neljänä iltana töiden jälkeen ja tällä viikolla olin vielä saanut vapaalipun Cherin konserttiin. Kyllähän täti osaa shown pistää pystyyn, sitä ei käy kiistäminen, mutta hänen ei ehkä pitäisi puhua kovin alentuvin sanoin meistä, jotka emme seiso läpinäkyvässä pitsikorsetissa lavalla 73-vuotiaina. Hän muunmuassa kysyi, mitä meidän mummi puuhasi tällä hetkellä? Jos hän olisi katsonut yleisöä, kun kattovalaistus oli päällä, niin hän olisi havainnut, että suurimman osan meistä mummit on ollut jo 30-50 vuotta haudassa (kuoltuaan vanhuuteen). Ja kyllä täytyy sanoa, että rouvaa, itseään auttaa huimasti nykyinen filtering tekniikka kameroissa, koreografia joka saa tanssit näyttämään siltä, kuin täti itse huhkisi kovasti tansseissa. Tosiasiassa, hän silloin tällöin otti muutaman askeleen vasemmalle ja yhden oikealle. Olisi tosin kiva nähdä tämä nainen ilman kolmekymppisenä aloitettuja kasvojenkohotuksia, silikonirintoja ja reisien sisäosan poisviiltelyä, ja rouvan omissa hiuksissa, ilman lavameikkiä ja valaistusta. Kuten sanottu show on mahtava, mutta siitä kuuluu suurkiitos, lavastukselle, valaistukselle ja äänitekniikalle, kuten tietysti Cherin ammattitaidolle. Ja rehellisyyden nimissä, onhan rouva näyttävä ja jo selvitä lavalle pitkien lentomatkojen ja aikaerojen jälkeen on hänen iässään tietysti hatunnoston arvoinen asia. Hän varmaan lentää paremmin, kuin ahtaassa turistiluokassa charterlennonlla, mutta aikaerolle hänkään ei mahda mitään.

Sunnuntaina, eli eilen olikin sitten vuoro auttaa lasten saattohoitokotia tekemällä iltavuoro siellä, ja nyt on uusi viikko ja uudet kujeet.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat