Kivaa kesäpuuhaa

60-luvun lopussa oli ätini ystäväpiirissä ja tuttavien  kesken  ”in” kangaspuilla kutominen. Kaikki perheenjäsenet jotka halusivat ja osasivat käyttää saksia sai osallistua matonkuteiden leikkuusseen. Niitä oli kotona säkki tolkulla. Kivoja erivärisiä kangaskeriä. Rouvat istuivat sitten kansalaisopiston salissa ja opettelivat kaiken, loimen luonnista,kuultokudosten ja raanujen tekoon. Mattoihin laitettiin eri värejä ja modernisoitiin vanhat raitakuviot. Näistä matoista on meillä elossa vielä muutama. Minulla on äidin kutoma matto kyökissä. Monena kesänä olen ajatellut saada sen pestyä, mutta aina on löytynyt jokin tekosyy lykätä touhu, mutta nyt se oli tehtävä. Ei ole kylmä, eikä ole kostea pilaamassa pesua tänä kesänä. 

Mattolaitureita ei sitten taida olla, kuin Suomessa. Sisareni rakensi oman version muutama vuosi sitten heidän pihalleen. Se toimii ihan hyvin. Juuriharja ja mäntysuopa luo tunnelmaa ja raikas vesi kruunaa pesuhetken. Vähän se oli hapero viisikymmentä vuotta vanha räsymatto, mutta kesti hyvin vielä tämän pesun ja saa koristaa keittiötä vielä jonkun aikaa. Uudet hapsut pitää solmia, muuten se on ihan siisti. Kivaa puuhaahan tuo oli mattoa pestä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat