Olen pystynyt visusti täällä Ruotsissa vaikka minulla on Suomen passi. Suositukset, kun ovat olleet, että ei lähdetä reissuun jos se ei ole välttämätöntä. On kuitenkin ollut ikävä siskoani ja hänen perhettään viimeiset kuukaudet ja olen myös halunnut tavata isän. Siskooni olen tietysti ollut it vempaimien kautta yhteyksissä, mutta isän Alzheimer ei suostu toimimaan näiden modernien vempaimien kanssa. Kännykkä toimii, mutta muutaman minuutin kuluttua on aika selvää, että hän ei enää tiedä kenen kanssa puhuu. Siis reissuun. Viikon saimme reissata, nythän se ei taas onnistu. Laivalla oli hyvin onnistuttu korona varmistamaan alueet. Tax freestä oli huulipunat, luomivärit ym poistettu, jotta ei ihon ja käsien välityksellä pystytty siirtämään viruksia, ihmisestä toiseen. Kahvilassa oli neljänhengen pöydistä poistettu kaksi tuolia, joten liian monta kerrallaan ei voinut oleskella siellä. Samaa ei voi oikein sanoa sadonkorjuumarkkinoista. Olin yllättynyt, että ne pidettiin sisätiloissa, tosin ladoissa, mutta kuitenkin. Kukaan ei valvonut, montako ihmistä siellä oli yhtäaikaa ja pidettiinkö turvavälit vai ei. Lukuunottamatta tuulta sää oli hyvä, markkinat olisi hyvin voitu pitää ulkosalla. No, me ei siellä sitten pitkään viihdytty,vaan kadottiin kesämökin rauhaan.IIsää saimme käydä tapaamassa ja kaksi kerrallaan olisi saanut tavata hänet, hänen huoneessa. Emme kuitenkaan halunneet ottaa riskiä, että meillä olisi virus tietämättämme ja isä ulkoilee joka päivä kuitenkin, joten tapasimme ulkosalla. Isä oli entisensä. Tunnisti keskimmäisen meistä tytöistä, kun hänhän on isää hoitanut/tavannut viikottain nämä viime vuodet, mutta meitä kahta muuta hän ei enää tunnistanut. Kun, henkilökunta  tuli aukaisemaan portin  piha-alueelle, hän sanoi reippaasti  heit sisarelleni, mutta totesi, että pitäisikö hänen tuntea nuo kaksi muuta. No, meillä oli mukava puolituntia. Turistiin , niin uusia, kuin vanhoja juttuja ja minusta oli kiva tavata isä vaikka hänelle se saattoi olla yhdentekevää tapasiko minut vai ei. Pleksilasi oli välissä, niinkuin olla pitää näinä aikoina. Isä täyttää parin viikon kuluttua 88 ja toivottavsti näemme vielä jonkun kerran. Kyllä se olisi kiva, jos rokotus tai jokin muu saisi maailman edes jonkinlaiseen ruotuun taas.