Masennus maanantai

19.10.2020 klo 13:00

Onneksi on ollut marjaisa kesä ja syksy. muuten, en tiedä miten saisin viikonloput sujumaan. Yritän saada aikaiseksi jonkunnäköistä normaalia elämää ja joskus sujuu paremmin joskus huonommin. Tykkään näistä tietotekniikka jutuista, mutta ei nämä eläviä ihmisiä korvaa. Voi sitä jonkunaikaa jutella ystävien ja sisaren kanssa eri appien välityksellä, mutta haluaisin istua nokatuksin sohvalla, vinkkulasi kädessä ja vaan jutustella tai olla juttlematta. Katsella yhdessä ulos kuistilta metsään tai kommentoida tv-ohjelmia.

Töissä rupeaa video kokoukset ja koulutukset rupeaa tuntumaan, niin tylsiltä, että jos joku muu halua osallistua niihin, niin saa tehdä sen ilomielin minun puolestani. Itse voin yhtähyvin katsella ne ruudusta nauhoitettuna, kun minulle sopii. Toisaalta on kiva huomata ,että on elävä ihminen, eikä tyydy pelkästään koneeseen seuraksi, mutta pelottaa, jos tätä koronaa jatkuu viisivuotta, kuten espanjantaudin kanssa. Sillon voi olla, että kehkeytyy ihan oikea syy masennukseen. Nyt minulla on lähinnä huono olo ruikuttamisesta, kun minulla loppujen lopuksi on kaikki hyvin, paitsi, että nyt on ihmisellä ikävä toisen luo. Eikä auta, että infektiolääkärit ja politiikot käskee kestämään tätä eristyksissä olemista. Yleensä en ole menneessä eläjä, mutta nyt halajan entisiin aikoihin.Yritän nauttia päivästä, mutta lujille ottaa välistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhanpiian elämää

Jäätelöä iloon, suuruun ja kaikkeen siltä väliltä

klo 11:22 | 14.9.2020

Kesä on ollut hyvä, mutta mieliala on mennyt vähän, kun vuoristorata, ylös ja alas. Tähän ylä ja alamäkirumbaan olen sitten käyttänyt jäätelöä lääkkeeksi. Olen tavannut muutamaa ystävää koko kesän aikana ja kiva tietysti, niin. Olen kuitenkin kaivannut tavata sisartani ja isääni Ahvenanmaalla sekä ystäviä Suomessa. Samalla tuntuu, etten saisi valittaa. Minulla on työpaikka johon pitää polkea joka aamu, lomautus uhkaa ei ole enkä voi työskennellä kotoa. Mutta polkeminen töihin on myöskin kaksijakoista. En ole riippuvainen bussi aikatauluista ja säästän aikaa sekä voin nauttia hiljaisesta metsästä matkalla töihin. Välillä vaan tuntuu siltä, että olisi ollut kiva käyttää kesävaatteita, eikä vaan käyttää vanhoja trikoita ja lenkkareita. En viitsi edes pahemmin hiuksia pestä, kun pyöräkypärä tulee päähän viisiminuuttia sen jälkeen, kun on laittanut föönin pois.

Olen yrittänyt nauttia kuitenkin välillä tästä erilaisesta kesästä ja välillä onnistunutkin. Ehdin todella paneutua kasvimaahan, mustikoiden poimimiseen ja parveekkella oleiluun.

Kasvimaa alkoi kukoistuksella, mutta päätyi omituiseen satoon. Sain paljon kesäkurpitsaa ja jonkunverran sipuleita ja perunoita. Lopuille sattui jotain. Porkkanat on kahdensentin pituisia, etanat söi tomaatit, mutta ilokseni kurkut ei kelvannut, kuin minulle itselleni. Loput söi etanoiden lisäksi, peurat ja jänikset. Parveekkeella olen oleilut paljon ja virkkasin kesätyönä huovan, jotta siellä on voinut olla myös koleampinakin aikoina.Sairaalassa olen ollut parin otteeseen. Alkukesästä vain poliklinikka käynti, kun leikattiin otsasta ihosyöpä ja sitten vietin pari yötä sairaalassa, kun sydän piti jälleen kerran saada oikeaan rytmiin.

Lähimatkailua olen harrastanut muutaman kerran ja myös yrittänyt nauttia vedestä joka ympäröi suur Tukholmaa eri tavoin. Kesä on tosiaan ollut hyvä, mutta erilainen. Olen kaivannut Suomimatkoja ja tietysti ulkomaanmatkoja.

. En nyt näin kesällä, koska en juurikaan matkusta pojoismaista kesällä, mutta se ettei voi suunnitella matkoja syksyksi ja talveksi vievät mielen vähän matalaksi. Kuten sanottu kesä on ollut hyvä, mieliala vain vähän omituinen.

Vanhanpiian elämää

Mummon mökissä

klo 9:16 | 27.7.2020

Vietin viikonlopun mummonmökissä, vinttikamarissa. Joogaopettajan vanha äiti oli turvallisesti kaupunkiasunnossaan. Toisin, kuin lehdistö Ruotsin ulkopuolella antaa ymmärtää, niin täällä tehdään paljon toistemme turvallisuuden eteen. Laivalla otettiin max 50 henkeä, meitä oli ehkä kolmekymmentä. Laivaan sai astua vain seurue kerrallaan ja jokatoinen pöytä oli suljettu. Jonottaa ei saanut, ei laivassa, eikä itse saarella. Piti miettiä valmiiksi, mitä kukin halusi syödä ja juoda, ja yksi sai sitten mennä ostamaan. Oli sitten kyse oluesta tai jäätelöstä. Ruokaa saa ainoastaan pöytiin tarjoiltuna. Ei mitään buffaa, tässä maassa.Täällä kuten varmaan suomessakin ollaan paljon ulkona. Joogatunnit ja muutkin ryhmäliikunnat on siirretty puistoihin ja laitureille. Metsään ja metsäteille mahtuu, vaikka välillä on ”ruuhkaista”,kun kaikki lomailee kotomaassaan. Tekee kuitenkin hyvää mielelle päästä vähän pois kotoa, kun siellä on nyt viettänyt töiden lisäksi paljon aikaa. Sää on tietysti meidän maissa oma haasteensa. Pakata pitää bikineistä sadevarusteisiin ja kaikki pitää kuljettaa koko ajan mukana. Tosin kaikkeen tottuu ja pitää yrittää nauttia joka asiasta ja tehdä siitä paras mahdollinen. Savustetut katkaravut kerkesimme juuri saada syötyä, ennenkuin vettä rupesi ripsimään, mutta sitten olikin hyvä, että sattui ravintola kohdalle, kun vettä tuli vähän enemmän. Oli kiva viikonloppu ja on toisaalta mukava, että nyt arkea pitää juhlistaa näkemällä ja kokemalla uusia asioita ihan lähiymäristössä tänä kesänä. Mökki oli alkeellinen, mutta kaksi yötä sujui mukavasti ja hinta oli hyvä sisältäen aamuinnin, joogan ja pyörät jotka oli ok vaikkakin jarrut ja vaihteet oli vähän, niin ja näin. Haitanneeko tuo, kun saaristo on kaunis, niin täällä, kuin kahden toisella puolen.