En ole mikään ostoksilla kävijä, joten kun ostan jotain sen pitää olla helppoa. Minulla oli Tukholmassa pieni liike josta kymmenen vuoden ajan ostin kaikki vatteeni. Se kuitenkin lopetti, ja niin minä ja moni muu kanta-asiakas jäätiin tyhjän päälle. Vatteita, kun ei tässä iässä voi ostaa netistä. Rinnat ovat liian isot tai väärässä kohtaa , käsivarret liian paksut, vyötärö väärän kokoinen ja kaikennäköisiä ja kokoisia muhkuroita, mitä omituisimmissa paikoissa. Sitten jostain pari vuotta sitten löysin ostosparatiisin, Maarianhaminan Torikadun. Puolenkilometrin matkalla saa kaiken helposti ja hyvän palvelun siivittämänä. Siellä on tilaa tehdä ostoksia, ei ruuhkaa edes lauantaiaamuisin. Pienet, yksityisten omistamat liikkeet, joten omistajilla on halua palvella. Samalla kadulta saa, kengät, kosmetiikan, ja vaatetta joka lähtöön. Itse ostan yleensä, suomalaista, ruotsalaista, tanskalaista ja saksalaista keskihintaista vaatetta. Tällä kertaa oli vuorossa kuviollisia välikauden ja alkukesän vaatteita.  Loppupäässä Katja on sitten mahtava lankakauppa joka kruunaa ostospäivän. Käyn kuuden viikon välein leikkauttamassa hiukset tällä kyseisellä kadulla,joten silloin on hyvä täydentää ja uusia vaatevarastoa samalla. Tarinaan kuuluu, että siskoni asuu siellä, joten senkin vuoksi on kiva käydä siellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat