Anteeksi, etten kirjoittanut viime sunnuntaina, mutta olin Rhodoksella ja tämä tangenttipöytä oli täällä kotona. Isä toipuilee, mutta on väsynyt ja vanhentunut. Sisareni oli siellä ja ennen sitä päätimme, että pidämme nämä   lomamme, niinkuin olemme kaikki kolme suunnitelleet,koska keväästä ja alkukesästa taitaa tulla rankka.

Lähdin siis aamuyöstä viikko sitten Kreikkaan. Olin edeltävän viikon asunut sisareni luona, kun hän miehensä kanssa oli Teneriffalla, ja heidän kissan täytyy saada olla omassa  kodissaan. En tiedä  saako tämä  karvainen otus traumoja vai tuleeko neuroottiseksi, mutta he toivovat, että kissavahti asuu heillä. No, minun piti sitten pakata tarvittava etelänmatkan  rekvisiittaa mukaan heille. Kun taksi sitten aamuyöllä tuli hakemaan minut, niin tein oikein kunnon blondin vedon, naisen logiikalla. Joka ikinen  blondi vitsi sopii muhun ja kaikki jotka muistavat Speden naisen logiikkaa sketsit, voivat vain todeta, että meitä on ihan oikeasti olemassa. Muistan ne Speden jutut, enkä tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, koska minun kohdalla ne iski naulan kantaan.

Eli tarvitsin sisareni avaimet mukaan matkalle,koska oli lukittava ulko-ovi, mutta enhän nyt suotta rupea oman kotini avaimia raahaamaan mukanani, mitä minä niillä Rhodoksella tekisin. Enkä tehnytkään. Matka sujui hyvin. Nukuin pitkät yöt, sviitin olohuoneessa (jostain syystä, meille annettiin sviitti) ja päivät nukuin aurinkotuolissa. En varmaan ole eläissäni nukkunut, niin paljoa, kuin viimeviikolla.

Lentokoneessa kotiin, rupesin sitten kaivelemaan avaimiani, kun olisi kiva jos ne olisivat kätevästi lähettyvillä, kun tulen kotiovelle. Avaimia ei löytynyt, ei käsilaukusta, ei käsimatkatavaroista, eikä takintaskuista.Äh, olinkin tyhmä laittanut ne matkalaukkuun. Kun matkalaukku oli onnellisesti, samalla lentokentällä minun kanssa, rupesin kera ystävättäreni penkomaan sitä. Jopa likapyykkipussin pengoimme, mutta avaimia ei löytynyt. Muistan jopa, että jossain vaiheessa matkaa olin laittanut ne johonkin varmaan talteen? Ei auttanut, kuin soittaa sisarelleni ja toivoa, että he olisivat kotona, jotta saisin vara-avaimia heiltä. Onneksi he olivat kotona ja olivat muutenkin ajatellellet, tulla tuomaan minun tavarat ja näyttää heidän uusi auto (joka oli hieno:) ). Bussissa matkalla lentokentältä keskustaan, keksin missä avaimet voisivat olla. Sanoin ystävättärelleni, että olen varmasti fiksuna ajatellut, etten raahaa kaksia avaimia mukanani, joten otin syystä sisareni, mutta jätin omani heille. Et sinä ,niin tyhmästi ole voinut toimia tuumasi ystävättäreni. Minä vaan hymähdin siihen, että tuo on kyllä ihan minun tyyppistä logiikkaa, joten en ole ollenkaan hämmästynyt jos olisi tehnyt niin. Ja, aivan oikein. Sisareni löysi ne heiltä,joten onneksi tunnen itseni ja eräs Spede varmasti hekotteli tuonpuoleisessa. Olisi ollut oiva sketsin aihe.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat