Kirjoitukset avainsanalla rankka vaellus

Saavuttiin me viimein Compostelaan ja katedraaliin, mutta välillä oli tulla uskon puute.Vaikka lähdettiin repun ja rekvisiitan kokoamisen jälkeen aamutuimaan matkaan, niin useasti se oli myöhä iltapäivä, ennenkuin oltiin seuraavana yön hotellissa.

Useasti, kun lukee artikkeleita tästä kyseisestä vaelluksesta, ne kertovat siitä miten vaelluksen aikana on aikaa miettiä elämää ja löytää syvempi tarkoitus elämälleen. Kymmenen kilometrin jälkeen taivallus oli minulle, aika ajoin, niin tuskaista, että ainoa apu oli keskittyä joogahengitykseen. Kun vaivasenluista meni vihlova kipu, jaloista otsaan oli ainoa ajatus , hengitä syvään sisään, yhtä syvään ulos ja yritä rentouttaa kaikki lihakset jotka olivat kivusta lukkiutuneet. Siinä välissä yritti nauttia maisemista ja laskea kilometriä seuraavaan majapaikkaan. Itsensä etsiminen on kyllä vielä hakusessa, siihen en ehtinyt tällä reissulla keskittyä

Illalla, kun tavallisesti lomapäivä on lopussa, olen nauttinut parista lasillisesta viiniä, pyjama päällä ja jutustellessa reissukaverin kanssa ennen valojen sammuttamista. Tällä kertaa viinin joutui unohtamaan ja jutustelu sujui vesikelloja puhkoessa ja laastareita laittanut jotta aamuisin jalat olisivat valmiit uuteen päivään ja uusin maisemiin. Kyllä sitä muuten vahvistui viikossa, mutta jalat kärsivät tästä vaelluksesta melkoisesti. Kysyin eräältä brittinaiselta joka oli vaeltanut neljä viikkoa, että muuttuko vaellus yhtään helpommaksi, aikaa myöden,  hän sanoi, että ei, mutta kaikkeen kuulemma tottuu. No, lohtuhan  sekin on jos saisi päähänsä lähteä uudemman kerran, kun uskokin on vielä hakusessa ja olen edelleen puolipakana. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat