Suljetunpaikankammoinen uros

Minulla on kyseenalainen onni asustaa miehen kanssa tällä hetkellä. Se vaatii vanhaltapiialta jonkunverran sopeutumista. Herra aukaisi jo ensimmäisenä vuorokautena kaikki kaapin ovet ja sen jälkeen ne onkin sitten retkottaneet avoimena. Päivät herra on komerossa, mutta yöllä hän tulee sieltä ulos, viihdyttääkseen minua sängysä aamuyön tunteina.

Kello 4-5 on hänen kaikkein aktiivisin hellyyden osoituksen aika. Tökkii otsallaan minun otsaa, kunnes luovutan ja käännyn selälleni, koska hän ei jostain syystä kestä, että makaan kyljelläni. Sitten, kun lopulta luovutan, niin hän kellahtaa vierelleni ja aloittaa äänekkään kehräämisen. Yritin ensimmäisenä yönä salaa hivuttautua kyljelleni, mutta katti hyppäsi välittömästi ylitseni ja alkoi uudestaan puskea minua selälleni. En osaa nukkua selälläni,joten ei auta, kun valvoa, kunnes katti lähtee muualle retkilleen.

Vietän vapaaa-ajan tällä hetkellä yöpaidassa tai treenivaatteissa, koska katti on valinnut päiväpedikseen  vaatehyllyn jolla minun kotovaatteet on. Isovanhemmillani oli maalaistalossa aina kissa, mutta isoäitini ei ollut kovin ihastunut otukseen. Kuten hän sanoi isoisälle, että ei hänellä ole mitään kissoja vastaan, vaan hän protestoi sitä vastaan, että isoisä tekee niistä nakkimakkarakissoja. Perhe sai syödä tarjouslenkkiä, kun isoisä leikkasi nakkimakkarat palasiksi kissalle, jotta se olisi tyytyväinen. Minä olen vissiin perinyt tämän taipumuksen  Isoisältäni. Herra on seuranani vielä muutaman viikon ja sitten menee kaapin ovet kiinni, niin että kolisee, sen voin luvata.