Wanna be ”Remontti Reiska”

Nuorena vanhanapiikana tuli muutettua useita kertoja. Milloin muutin minä, milloin joku kavereista. Olihan se välillä työlästä, mutta autoimme vuoroin toisiamme tässä puuhassa. Lopulta perustimme epävirallisen naisten muuttoliikkeen. Poikaystäviä ja sulhasia, kun ei aina innostanut tulla apumiehiksi. Pakettiauto oli ystäväni isältä , jota minä ajoin. Minusta tuli automaattisesti kuski, koska se oli umpipaku ja peruuttaa piti peilien varassa. Nykyään olisi tietysti televisioruutu kojelaudassa ja sitä katsomalla peruuttaisi, mutta ei vanhaan hyvään aikaan semmoista ollut kuin herra Bondilla. Pari tyttöä hoiti pesukoneiden siirron ja uudessa paikassa seinään kytkemisen, televisoantennin kanssa puuhamisen, kun koskaan ei edellinen malli käynyt uuteen asuntoon ja yksi tytöistä oli aina tikkailla, lamppuja kiinnittämässä. Sehän oli oma taiteen muoto ruuvailla sokeripalaan oikein eriväriset johdot, jotta tupaan tuli valo. Mutta hyvin me siitä  selvisimme ja opimme nopeasti tämän homman.

Tällä kertaa ennen muuttoa piti purkaa, yksi huone. Edellinen asukas oli antanut tehdä kolmioon yhden huoneen lisää, ja tämä erikoinen ratkaisu ei miellyttänyt ystävääni. Joten nämä vähän nuoremmat naiset olivat repineet alas seinät aiemmin ja eilen heivattiin  kaikki parvekkeen kautta pihalle. Siellä sitten irroteltiin enimmät ruuvit  ja sahasimme seinän autoon mentäviin osiin. oli vetokoukku rikki , joten jouduimme  laittamaan än roinan auton takaosaan. Onneksi minulta luonnistuu nämä ennen miehisiksi  työkaluiksi luokitellut vehkeet paremmin käteen , kun ompeluneula tai kone. Kun minua vähän opastaa, niin nykyisillä  vehkeillä, homma sujuu, kuin tanssi. Seinät päätyivät sitten kierrätyskeskukseen. Yleensä käyn lauantaiaamuisin joogassa, mutta nyt oli hyötyliikunnan vuoro ja jooga sai väistyä. Tuli siinä vähän luontaista selänkiertoa tehtyä, levyjä viskoessa.