Nuorena vanhanapiikana tuli muutettua useita kertoja. Milloin muutin minä, milloin joku kavereista. Olihan se välillä työlästä, mutta autoimme vuoroin toisiamme tässä puuhassa. Lopulta perustimme epävirallisen naisten muuttoliikkeen. Poikaystäviä ja sulhasia, kun ei aina innostanut tulla apumiehiksi. Pakettiauto oli ystäväni isältä , jota minä ajoin. Minusta tuli automaattisesti kuski, koska se oli umpipaku ja peruuttaa piti peilien varassa. Nykyään olisi tietysti televisioruutu kojelaudassa ja sitä katsomalla peruuttaisi, mutta ei vanhaan hyvään aikaan semmoista ollut kuin herra Bondilla. Pari tyttöä hoiti pesukoneiden siirron ja uudessa paikassa seinään kytkemisen, televisoantennin kanssa puuhamisen, kun koskaan ei edellinen malli käynyt uuteen asuntoon ja yksi tytöistä oli aina tikkailla, lamppuja kiinnittämässä. Sehän oli oma taiteen muoto ruuvailla sokeripalaan oikein eriväriset johdot, jotta tupaan tuli valo. Mutta hyvin me siitä selvisimme ja opimme nopeasti tämän homman.
Tällä kertaa ennen muuttoa piti purkaa, yksi huone. Edellinen asukas oli antanut tehdä kolmioon yhden huoneen lisää, ja tämä erikoinen ratkaisu ei miellyttänyt ystävääni. Joten nämä vähän nuoremmat naiset olivat repineet alas seinät aiemmin ja eilen heivattiin kaikki parvekkeen kautta pihalle. Siellä sitten irroteltiin enimmät ruuvit ja sahasimme seinän autoon mentäviin osiin. 
oli vetokoukku rikki , joten jouduimme laittamaan än roinan auton takaosaan. Onneksi minulta luonnistuu nämä ennen miehisiksi työkaluiksi luokitellut vehkeet paremmin käteen , kun ompeluneula tai kone. Kun minua vähän opastaa, niin nykyisillä vehkeillä, homma sujuu, kuin tanssi. Seinät päätyivät sitten kierrätyskeskukseen. Yleensä käyn lauantaiaamuisin joogassa, mutta nyt oli hyötyliikunnan vuoro ja jooga sai väistyä. Tuli siinä vähän luontaista selänkiertoa tehtyä, levyjä viskoessa. 
Teehetken jälkeen tarjoilijapojasta tuli aluksemme kapteeni joka kuljetti meidät kauppalaivalle. Kyseisellä kelluvalla kaupalla oli viimeinen kerta naapurisaaren rannalle käynti tältä kesältä. Mökkiläisiä oli kerääntynyt runsas joukko täydentämään ruokavarastojaan ja syömään hyvää appelsiinivaniljajäätelöä kesähelteessä. Kiva, että tällaisia palveluja löytyy, helpottaa varmasti monen mökkiläisen elämää ja on monelle kiva vaihtelu kesäpäiviin. Sen lisäsksi tarjonta laivassa oli todella runsas, ottaen huomioon sen rajoitetun tilan, missä kauppaa voidaan pitää. 
Sitten olikin lauantaina Palau kaupunkiin ja valmistauduin toisen vanhan ystävän vanhimman lapsen häihin. Oli se sydäntälämmittävää saada hääkutsu ja ajatella, että siitä pienestä pinnasängyssä seisovasta taaperosta, oli nyt tullut komea sulhasmies. Morsian oli nätti ja häät onnistuneet, mutta kuvan laitoin vain itsestäni, kun en halua ilman lupaa laittaa tällaiseen forumiin muita ihmisiä. Viikonloppua jatkui häitä seuraavana päivänä kolmannen rakkaan ystävän luo. Hän oli myös mökillä kuten asiaan kesällä kuuluu ja siellä oli laiturin nokassa kiva vetää aamujoogaa. Ja sitten vielä laiskana ihmisenä nautin, kun ystävät viitsivät minua, kuskata ja passata . Nytkin joogasin kaislikossa ja sitten menin valmiiseen aamiaispöytään. Toisaalta, olen sen verran tumpelo heidän avukseen , että kattaa voin, mutta muuten minusta taitaa näissä keittiöaskareissa olla enemmän vaivaa, kuin hyötyä. Tämän viikonlopun olenkin sitten yrittänyt saada parveketta vähän siistittyä ja kasvimaakin pitäisi vissiin vähän siistiä ennen lasagnen TEKOs.
Kun sitten olin pihvini paistanut ja pakannut ne syöttääkseni niitä myös sisareni miehelle, niin taivas aukesi. Oli toinen kerta , kun eilen menin ulos, ja kumpanakin kertana tuli vettä, kuin aisaa, mutta ei se mitään. Juhannuksen jälkeen, kun ei ole tullut pisaraakaan, niin tervetullutta vesi oli.
on vaan päästä huoneesta mahdollisimman pian ulos.
