Olin juhannusta viettämässä kotosuomessa. Ensin shoppailemassa ja tapaamassa hyvää ystävää hänen sisarenperheen luona Hyvinkäällä ja sitten itse aaton saaressa ystävien mökillä. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa sekä juotavaa. Sadetta ja aurinkoa vaihtelevasti. Senverran oli aamuisin kaunista, että aamiaisen pystyi nautimaan terassilla. Juhannuspäivän aamuna oli muun ruuan lisäksi myös keitettyjä kananmunia. Kun niitä normaalisti syö keitettynä  munakupissa, lyön ainakin minä niitä vain teelusikalla päähän. Napakka isku ja pää hajoaa ja sitten voi kuoria sormin lusikan mentävän kolon. Ystävilläni on Tukholmasta hankittu matkamuisto, laite jolla munan pään voi leikata, ja siitä saimmekin jutun alkua. Siis mikä on kyseisen koneen nimi, ihan oikeasti. Munanpäänleikkaaja? Emme  keksineet mikä on vehkeen nimi, mutta siististi se toimi. Rengas munanpään ympäri ja siitä sahalaidat saksiotteella leikkaa lusikan mentävän loven. Vehje jäi toistaiseksi nimettömäksi, emme tiedä mitä lähtisimme pyytämään kaupasta joten tämä saa jäädä kesähuviksi tai hienosteluksi.