Olin lupautunut kolme viikkoa sitten auttaa kouluttamaan henkilökuntaa rokottamaan lapsia rokotuskamppanjassa. Tuhkarokko riivasi   muutamassa kylässä, joten oli saatava 10 tiimiä ulos nopeasti. Ainoastaan noin 20% lapsista on rokotettuja, joten se leviää , kuin  kulovalkea jos sitä ei saa pysäytettyä nopeasti. Mitä en tiennnyt, selvisi iltapäivällä, että miehet jotka  olivat tämän suunnitelleet, laskivat minun ja kollegan varaan, shown pyörittämisessä. Siitä tulikin 11 perättäistä 13tunnin työpäivää, 40 asteen helteessä. Suurin osa tästä oli kivaa. Olin paljon pienissä kylissä ,ja kylissä, joissa ei mikään järjestö ollut koskaan käynyt ja vanhemmille liian pitkä matka tulla klinikoille. Vanhemmat ovat tottuneet pitkin kävelymatkoihin, mutta kun mukaan pitää ottaa vauva, kaksivuotias ja neljävuotias, niin kävelystä tuleekin melkoinen rupeama. Kaksivuotias ei monia kilometrejä tarvo vaikka olisi miten reipas lapsukainen,

Saimme kymmeniätuhansia lapsia rokotettuja ja kävimme ihan kotolta hakemassa lapsia rokotuksiin. Minä tykkäsin, mutta sydän ei. Nämä oli rankkoja päiviä. Kun oli syönyt illallisen kello oli kahdeksan ja sitten oli tunnin verran rauhoittumisaikaa, ennenkuin oli aika mennä maate. Yöt oli kuumia, eikä meillä ole ilmastointia, joten uni oli hyvinkin vaihtelevaa laadultaan ja määrältään. Kun kampanja loppui otimme pari lasillisesta viiniä ja siitä minun vanha sydän otti nokkiinsa. Se hermostui kertakaikiaan  ja päätti ruveta lyömaan tupl  määrän, mitä normaalisti . Tästä alkoikin sitten seuraava show. Meillä ei pienessä sairaalassa ollut valvontalaitteita, eikä mitään mahdollisuutta hoitaa tällaisia juttuja turvallisesti , joten päätettiin, että minut lennätetään Nairobiin sydäntutkimuksiin, kun pulssi ei suostunut rauhoittumaan. Tämä päätös tehtiin perjantaina iltapäivällä, mutta silloin oli jo päivän lento mennyt ja viionloppuisin ei ole lentoa. Piti siis pyytää järjestön oma kone Jubasta hakemaan minut ja  saattava n lääkärin. Eli pieni kone tuli hakemaan ja sitten jatkoimme Nairobiin tavallisella koneella.

 Sydän pamppaili ja minä en yleensäkään pidä lentämisestä ja tämän kokoiset koneet ei kuuluu minun vapaaehtoisiin valintoihin matkustaessa. Lento meni kuitenkin hyvin ja pääsin Nairobiin ja sairalaan ilman kommelluksia. Siellä sitten sydänlääkäri päätti samantien ,että isketään tätiin sähköt, jotta saadan pulssi alas, eikä edes yritetä lääkkeillä. Siitä sitten selvisin ja jatkotutkimiksia tehtiin, ja tehdään. Nyt olen kotona Ruotsissa sairaslomalla ja lisätutkimuksia varten. Aika näyttää, miten ja missä vietän tämän kesän.

En  kysellyt saako kaikki nalleteipin, vai vainko minä vauvahoitajana. Hauska juttu se oli kuitenkin, että henkilökunta vaivautui tällaiseen hauskanpitoon.

 On ollut vaiherikkaat viikot, joten nyt saa mielellään olla vähän tavan arkea välillä.