Joogaa vanhassa myllyssä

Vietin neljä päivää kaikenkarvaisten eläinten ympäröimänä  vanhassa myllyssä, joogaten, vaeltaen ja syöden taivaallista ruokaa. Oli kissaa, kanaa,lampaita, kultakaloja ja mahtava puutarha jossa kuljeskella. Joogasimme ja meditoimme kuusi tuntia päivässä ja lopun aikaa tehtiin pieniä parintunnin vaelluksia tai roikuttiin uima-altaalla.Myllyn isossa   salissa oli mahtava akustiikka, kun lausuttiin mantroja. Kivilattia tosin olisi voinut olla hiukan lämpimämpi, oli välillä ikävä villahousuja.

 Muut kävivät  virkistäytymässä altaassa, minua ei sinne saanut. Veden lämpö ei paljoa avannosta poikennut. Jopa vaeltamisen jälkeen tuntui, että virkistävä vesi sai olla ihan ilman minun läsnäoloa. Vaeltaminen Sollerin maastossa on loistavaa. Se on henkeäsalpaavan kaunista puuhaa. Ja sitten kaiken kruunasi taivaallinen kasvisruoka, ammattilaisten valmistamana. Aamut alkoivat smootilla. Se ei yleensä ole mitään mistä nautin  kovinkaan paljoa. Viherkaalia, pinaattia ja kaikenlaisia sotkuja juoksevassa muodossa jatkettuna oliiviöljyllä jota sitten pitäisi nautinnollisesti juoda, terveytensä hyväksi. Nämä  julmat  olivat sitten ihan toista luokkaa. Niin hyvää, että niitä nautti ilokseen, eikä   öljyisiä. Oli mahtava aloittaa aamunsa, istuen keinutuolissa, juoden ihanaa juomaa ja katsellen  Port Sollerin heräämistä uuteen päivään.  Kokit  käyttivät hyväkseen talon puutarhan kukkia salaatteihin ja pöydän  ja  ruokien  koristeluun. He olivat kertakaikkiaan loistavia.  Saimme ensimmäisenä päivänä kanamunan salaattiimme ja viimeisenä päivänä oli munakasta  ja juustoja muuten ruoka   oli vegaania. Ruusuja oli monenvarisiä ja sitruunapuut notkuivat ihania hedelmiä. Kaikkien näiden vaikutelmien jälkeen oli ihana nukahtaa vanhaan sänkyyn, kuin linnan neito. Onneksi kotiinlähdön aika, kun koitti, sää oli  märkä ja kostea, joten oli hiukan helpompi lähteä. Olimme tulleet Palmasta Solleriin vanhalla museojunalla, ei ihan fiksu idea . Matka oli kaunis ja juna oli romanttinen  . Mutta turistia oli melkein joka penkille ja meidän modernit  matkalaukut ei olleet ihan mitoitettuja kyseisen vehkeen  hattuhyllyille. Joten me siis vedimme kaksi paikkaa per henkilö ystävättäreni kanssa.  Junan    takorautaiset portaat  olivat sekä  kapeat, että jyrkät. Eli kotiinpäin hurautimme taksilla mukavasti. .