Tutustuin zumbaan, kun olin töissä pohjois Nigeriassa. Kolombialainen naapurini Margharita halusi tanssia zumbaa lauantai-iltapäivisin, kun olimme lopettaneet viikon työn. Viritimme cd:n läppäriin ja sitten valkokangas pystyyn sisäpihan reunalle ja siellä sitten zumbattiin mangopuun alla +48 asteen lämmössä. Kun sitten tulin takaisin pohjolaan jätin zumbaamisen, en oikein tiedä muuta syytä siihen, kuin laiskuuden. Nyt päätin kuitenkin perjantaina, että on aika aloittaa zumba uusiksi. Ostin tossut ja sitten jäin joogatunnin jälkeen zumbatunnille. Oli aivan ihanaa, tahti ja asketeet olivat jossain siellä minun sisältä ja tuntui tosi tutulta. Ja mikä parasta, täti pysyi nuorison (25-35 vuotiaden) tahdissa ja perä liikkui jopa paremmin😜Nyt on vanhempana vähän enemmän rohkeutta antautua tanssille ja keinutella lanteita. Lopputunnista tuli ihan vedet silmiin, kun oli , niin onnellinen olo. Sitten lumimyrskyssä kotiin nauttimaan avokadopasta voileipää ja tummaa suklaata iltapäivä kahvin kanssa.