Tomaatit ovat punastumassa hyvää vauhtia parvekkeella vaikka on ollut merkillisen kylmä kesä. Samoin kaali kukoistaa kasvimaalla. Nyt on vanhallapiialla kiire, kun on sadonkorjuun aika. Kuivaan ja pakastan, mutta yritän myös käyttää vihanneksia tässä ja nyt. Eli kaalisoppaa, kun mulla on aina valtava nälkä, kun olen työpäivän päätteeksi pyöräillyt kotiin. Tuntuu, että pelkkä leipä ja hedelmät eivät riitä nälkää tappamaan. Löysin hyvän kaalikeiton ohjeen, mutta siinäkin piti lilluttaa puolikkaita kananmunia. Annoin vastenmielisyydelleni periksi ja päätin tehdä, niinkuin kuvassa opastettiin. En koskaan ole ymmärtänyt tätä merkillisyyttä. Forssan kansakoulussa tutustuin tähän hirveään yhdistelmään.pinaattikeitto, jossa ui kananmunia. Onneksi oli silloin opettaja vaihtunut hiukan modernimpaan, eli minua ei pakotettu syömään tätä omituista ateriaa. Vihreä, kerransyödyn näköinen soppa munineen,kuka keksi tämä yhdistelmän? No, minun kaalikeito on tosi hyvä, mutta tämän munakokeilun jälkeen muna saa kunniapaikan munakupissa aamiaiaspuuron vieressä eikä sen tarvitse uiskennella illalliskeitossa. Olen siis sitä mieltään edelleen, että se on merkillinen yhdistelmä.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/image_111.jpeg?itok=nz3WQgid)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/image_112.jpeg?itok=xK_DrsaZ)
Ihan järkevä yhdistelmä se on, koska kasviskeittoon saadaan siten proteiinilisä. Moni korvaa kananmunan kasalla raejuustoa, ja se vasta epäilyttävältä näyttää, ainakin kun on syöty muutama lusikallinen. Itse viipaloin usein kananmunan leivän päälle keittoaterialla. Kukin tyylillään!
Juu, eihän se paha ollut, se on vaan ulkonäkö joka lapsuudesta kummittelee, ja voin kuvitella, että raejuusto se vasta näky onkin