Kirjoitukset avainsanalla vanhustenhoito

Isänihän halusi sairaalasta vanhainkotiin aiemmin keväällä. Hän ei mielestään selvinnyt enää yksin kotona ja sen lisäksi se oli yksinäistä. Ihannemaailmassahan tämä olisi toiminut, mutta todellisuus on aivan muuta. Psyykisesti sairaat ja vanhuksethan jätettiin heitteille jo vuosia sitten sekä täällä Ruotsissa, että kotona Suomessa. Veruke oli, että jokaisella on oikeus olla kotonaan ja kaikki voi paremmin omassa kodissaan. Jo vain, kun ruoka jää syömättä, lakanat vaihtamatta,hygieniassa on toivomisen varaa ja seurana on televisio josta mikään ohjelma iltasella ei ole suunniteltu vanhemmalle ihmiselle. Ja telkkaria, kun on katsonut aamusta asti, niin sekin rupeaa olemaan iltaa kohden aika yksioikoista seuraa.

Kodinhoitajat kävi ”terveen miehen” luona kaksi kertaa päivässä ja hoitivat tehtävänsä annettujen ehtojen mukaisesti. Ei siinä ollut valittamista. Pari minuuttia per asiakas on varattu aikaa ja sitten taas hurautellaan pikkuautolla seuraavan asiakkaan luo. Tukholma on ruuhkaksi asti täynnä näitä pikkuautoja joita ajaa stressaantuneet hoitajat ja asiakkaat kärsivät yksinäisyydestä. No näennäis halpaahan tällainen autoista hoitaminen yhteiskunnalle on mutta ei se luo tyytyväisyyttä, kuin politiikoille.

Eihän tällaisesta hoidosta mitään tullut. Eli isä halusi nyt 17 vuotta äidin kuoleman jälkeen muuttaa lähemmäksi meitä. Vuokrasimme hänelle kivan yksiön Maarianhaminasta ja niinpä olin siskoni ja hänen miehensä kanssa muuttamassa isää sinne. Oliko fiksu veto, en tiedä, sen saa aika näyttää. Itse lähdin sitten illalla takaisin Helsinkiin ja tuttavien mökille juomaan teetä ja nauttimaan kaunista kevät illasta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat