Pari vuotta sitten kokeilin puuroja chia siemenistä ja ostin pussin kuivattuja goji-marjoja tai mitä lienevätkään olleet. Happamia oli, ei pahoja, mutta ei mitään ihmeellistä, kuin että ovat kuulemma kovin terveellisiä. Tämä uutuuksiin hurahtaminen loppui minulta lyhyeen. En oikein ymmärtänyt, enkä ole viitsinyt sen jälkeen yrittää ymmärtää, miksi tämä tuntui keinotekoiselta. Totesin, että meillä on täällä kotosalla kaura, joka antaa kuituja ja jonka tiedetään alentavan kolesteroolia, miksi se pitäisi korvata vierailla  siemenillä. Samoin, ei taida paljoa terveellisempää marjaa, kuin mustikka olla olemassakaan. Nyt, kun sen vielä saa tuoreena, niin on se elämys, joka maistuu hyvältä ja lapsuudelta. Päätin, että vaimeentaakseni omaatuntoani, kun haluan edelleen lentää, niin minun takia ei tarvitse rahtikoneiden lentää ja tuoda kaiken maailman kuivattuja kimsikomsi marjoja Japanista. Pääsen pyörällä mustikkametsään keräämän marjat ihan itse.

Toinen Japanista tänne tullut moderni ”uutuus” on metsämeditointi ja siihen ollaan lisätty myös metsäjooga. Onneksi mustikoita poimiessa yhdistyy kaikki nämä tekijät. En näe mitään järkeä, istua metsässä, muurahaisten seassa lootus asennossa. Tietysti , jos ei halua noukkia marjoja,niin silloinhan se on vaihtoehto.  Eikä hyttysöljy vastaa minun käsitystä eteerisistä ölyistä. Tiedän, että on olemassa sitruunanöljystä tehtyä hyttyskarkottimia, en vain ole löytänyt vielä sellaista joka nimenomaan karkoittaisi ne. Tykkään, että on meditointia, kun rauhassa poimii käsiin mustikat ja miettii siinä samassa omiaan. Voi tietysti istua lootusasennnossa ja poimia marjat, mutta itse tein vähän aktiivisempaa joogaa. Asennot eli asanat voi tietysti tehdä viimeisenpäälle tai sitten vähän enemmän mukautettuna marjojen poiminnalle. Seisten voi tehdä eteenpäin taivutuksen (uttanasana) tai jos ei jaksa siirtyä paikasta toisseen voi kokeilla muunneltua (utthina trikoasana) ei välttämättä aukea rinta, mutta kyljet venyy,samoin reisien takaosa ja selkä.Selän ja rinnnan lisäksi, joogassa painotetaan paljon lantion avaamista, ja siihenhän upavesasana on omiaan, jos vain välillä yrittää saada myös selkänsä suoraksi. Asentoa voi tehdä vaikka kuinka paljon ja kuinka hienosti ja tehokkaasti, kuin tahtoo. Loppujenlopuksi, olen tullut siihen tulokseen, että nämä loistavat uutuudet suuresta maailmasta ovat meille suomalaiselle ollut arkiruokaa jo satoja vuosia, emme vain ole tulleet  ajatelleeksi asioita silleen. Ehkä myös, meidän jokamiehen oikeus on asia jota me emme ajattele, että se on oikeus mitä muualla maaailmassa ei ole ja heille metsässä oleilu on uutta. Nyt olen ainakin kesän päättänyt pysyä näissä vanhanaikaissa arvoissa ja ruuissa. Ehkä meidän metsälaisten, metsässä oleilu on yksi syy miksi me Suomalaiset voitamme aina tittelin maailman onnellisimmasta kansasta.