Kirjoitukset avainsanalla saaristo

Vietin viikonlopun mummonmökissä, vinttikamarissa. Joogaopettajan vanha äiti oli turvallisesti kaupunkiasunnossaan. Toisin, kuin lehdistö Ruotsin ulkopuolella antaa ymmärtää, niin täällä tehdään paljon toistemme turvallisuuden eteen. Laivalla otettiin max 50 henkeä, meitä oli ehkä kolmekymmentä. Laivaan sai astua vain seurue kerrallaan ja jokatoinen pöytä oli suljettu. Jonottaa ei saanut, ei laivassa, eikä itse saarella. Piti miettiä valmiiksi, mitä kukin halusi syödä ja juoda, ja yksi sai sitten mennä ostamaan. Oli sitten kyse oluesta tai jäätelöstä. Ruokaa saa ainoastaan pöytiin tarjoiltuna. Ei mitään buffaa, tässä maassa.Täällä kuten varmaan suomessakin ollaan paljon ulkona. Joogatunnit ja muutkin ryhmäliikunnat on siirretty puistoihin ja laitureille. Metsään ja metsäteille mahtuu, vaikka välillä on ”ruuhkaista”,kun kaikki lomailee kotomaassaan. Tekee kuitenkin hyvää mielelle päästä vähän pois kotoa, kun siellä on nyt viettänyt töiden lisäksi paljon aikaa. Sää on tietysti meidän maissa oma haasteensa. Pakata pitää bikineistä  sadevarusteisiin ja kaikki pitää kuljettaa koko ajan mukana. Tosin kaikkeen tottuu ja pitää yrittää nauttia joka asiasta ja tehdä siitä paras mahdollinen. Savustetut katkaravut kerkesimme juuri saada syötyä, ennenkuin vettä rupesi ripsimään, mutta sitten olikin hyvä, että sattui ravintola kohdalle, kun vettä tuli vähän enemmän. Oli kiva viikonloppu ja on toisaalta mukava, että nyt arkea pitää juhlistaa näkemällä ja kokemalla uusia asioita ihan lähiymäristössä tänä kesänä. Mökki oli alkeellinen, mutta kaksi yötä  sujui mukavasti ja hinta oli hyvä sisältäen aamuinnin, joogan ja pyörät jotka oli ok vaikkakin jarrut ja vaihteet oli vähän, niin ja näin. Haitanneeko tuo, kun saaristo on kaunis, niin täällä, kuin kahden toisella puolen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat