Kirjoitukset avainsanalla Tehtaanmyymälä

Olin viikonlopun Helsingissä ystävien luona. Kävimme lähellä sijaitsevan makeistehtaan tehtaanmyymälässä. Sitä tietää olevansa vanha, kun makeisista tulee ostettua ainoastaan pieni pussi tavallista makeaa lakritsaa ( joka on jo syöty) ja loppu oli kaurapuuroa, ruispuuroa ja ruislatuja työkavereille tuomisiksi. Suurin osa on varmaan tehnyt erinäisen määrän uudenvuodenlupauksia, kuinka he aloittavat uuden elämän ilman sokeria, joten näiden lastujen pitäisi sopia hyvin heille.

Ostin myös juustonpalan, saan sitä toki täältä Tukholmasta, mutta ajattelin kuitenkin ottaa palan itselleni tuomisiksi. Eli kunnon vanhan ajan koskea laskevan pojan juustoa aski laukkuun. Pääsin, niin pitkälle, kuin turvatarkastukseen lentokentällä ja siihen loppui sulatejuuston tarina, minun osaltani. Mielestäni se on sen verran tönkköä, että yleensä lohkaisen veitsellä siivuja leivän päälle. Se on jopa ,niin tönkkösta, että sen joutuu yleensä ottamaan sormin irti veitsestä ja laittaa leivälle. Lentoturvamääräysten mukaan tämä nyt kuitenkin on neste joten se jäi turvamiehille. Jos en nyt muuta ole elämässäni oppinut, niin pitämään pääni kiinni lentokenttien turvatarkastuksissa, olen oppinut. Siinä, kun jo ennalta on määrätty, että minä häviän jos tulee jostain kiistaa. Äitini jo aikanaan sanoi, että ei omaa päätä ole mitään järkeä hakata seinään, anna olla. Siis ostin ruokakaupasta kotimatkalla ulkomaista  juoksevampaa tuorejuustoa.

Jos nyt olin kuvitellut säästäväni rahaa, ostamalla tehtaanmyymälästä, niin se säästö kaatui juustoon, mutta itse myymälä oli loistava. kaikki nätisti tarjolla, ja ihana suklaasta tehty talvinen kyllä lasikuvun sisällä. Sitä ”koristetta” olisi voinut ihailla pidempäänkin. Samoin oli kivoja lahjavinkkejä, jos on viemässä jollekin lapselle tai lapsenmieliselle tuliaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat