Olen tehnyt suurimman osan työelämästäni vastasyntyneiden parissa,valvontaykisköissä ja vastasyntyneiden teholla. Ajoittain työpäivät ovat olleet pelkällä adrenaliinilla kulkemista. Ei ruoka-tai kahvitaukoja, ei vessassa käyntiä ja kotiinkaan ei ole voinut lähteä, niinkuin aamulla kuvitteli. Usein tehtiin kahtavuoroa peräkkäin,luovuttiin vapaapäivistä jne. Oli tietysti rauhallisempaakin tempoa välillä. Muut ihmettelivät ja tietysti joskus itsekin, että miten sitä selvisi ajautumatta sairaslomalle uupumuksesta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan on huomattu erinäisten asioiden vaikuttavan stressin sietoon ja elämään hallintaan.  On todettu neulomisen olevan meditointia. Onneksi olen harrastanut sitä 7-vuotiaasta lähtien nonstop. Puutarhaan hoito alentaa kuulemma verenpainetta, joten taitaa tomaatinviljelystä olla muutakin hyötyä, kuin hyvää syötävää. Tänään aamulla luin, että kävely antaa hyvän mielen. Eli joka kerta, kun jalan laittaa maahan isku lähettää hyvinvoinnin tunteita aivoihin. Olen aina pitänyt kävelystä ja kävellyt pitkiä matkoja (koulutiet) nuorena ja lenkkejä nyt aikuisena. Japanilaiset keksivät, että metsä toimii mindfullnessina ja  minun on helppo harrastaa metsässä oleilua , kun asun metsän laidalla ja metsän läpi pyöräilen kesäaikaan töihin. Onneksi olen tehnyt tätä ylläolevaa tietämättäni koko ikäni, vissiin tykännyt kaikesta tästä. Ei ole tarvinnut syödä lääkkeitä eikä toipua sairaslomilla. Välillä on hyvä olla onnellisen tietämätön ja vain toimia vaistojensa mukaan 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat