Kirjoitukset avainsanalla parveke

Kieli elää ja muuttuu. Hyvä, niin. Minä , kun olen ollut poissa Suomesta 25 vuotta, hämmästyin sanaa tuunata. Jokaisessa sisustuslehdessä, tuunattiin, milloin kylpyhuonetta ja milloin tuunattiin syksyinen harmonia. Tänään aloitin minäkin päiväni , tuunamalla parvekkeeni,laitoin uutta mattoa ja vaihdoin koristelyhtyjen paikkoja. Ainakin oletan, että tuunasin, siis duunasin?

Jotenkin osaan mieltää tämän sanan käytön sisustuksessa, miksei pihatöissä ja autonhuollossa, mutta nyt tuunataan myös kasvoja kesäkuntoon. Kuten huomaatte, on tämä verbi jonka käyttöä en oikein hallitse, enkä myöskään koskaan käytä (paitsi nyt sitten tänään). Olen vissiin vanha ja kärreiltä tipahtanut,mutta minä vielä koristelen, sisustan,meikkaan jne. En ole muutoksia vastaan, mutta tämä tuntuu vain keksityltä ja oudolta sanalta. Samaa pätee Ruotsin melkein vastaavaan sanaa ”pimpata”. Se on käsittääkseni vähän suppeampi, mutta samalla tavalla outo verbi. Sitä käytetään huoneiden koristeluun, sisutamisessa, vanha tuoli pimpataan, uuteen uskoon (ennen se maalattiin)jne. Tätäkään sanaa, minä en osaa luonnollisesti käyttää, joten tämä on myös ensimmäinen kerta, kun käytän sitä. Käsittääkseni kasvoja ei pimpata, mutta esim. Linnunpelättimen voi pimpata. No, onneksi minusta näkyy päällepäin, että on vuosia takana, joten ehkä minun ei tarvitse käyttää näitä merkillisiä sanoja, vain pysyäkseni kiinni ajan hengessä. Pimppasin tai tuunasin käyttäen hieman oranssia. Jos ei joka toinen tunti tulisi vettä, niin menisin kasvimaata tuunamaan, mutta nyt tyydyn istuskelemaan partsilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Työpaikka on tällä viikolla ollut läkähdyttävä paikka. Aamulla on ok tunnin verran ja sitten alkaa helvetti. Liivit tuntuvat suttuisilta, kun ne on koko ajan hiestä märät, ja selkää pitkin valuta hiki. En viitsi rasvata itseäni suihkun jälkeen, kun vartalovoide vain liukuu iholla ja hiusten pesu tuntuu toivottomalta puuhalta. Se minkä pyöräilykypärä ei linttaa alkuunsa se tuhoutuu hikisellä otsalla päivän mittaan.

Mutta ei se ole vaan minä joka kärsin. Työhuoneen ikkunan takana on pari pihlajaa ja niistä on tullut tänäkesänä riippapihlajia. Koivut oli riippakoivuja, nyt ne muistuttavat oranssinruskeita saunavihtoja. Sadetta on vissiin jossain päin Tukholman seutua ollut tänään, mutta minä ja pihlajat saamme jatkaa kärvistelyä, ei ole täällä tullut, kuin muutama pisara aamuyöstä.

Minun pelastukseni ensiviikolla taitaa olla viuhka jonka olemassaolon olin unohtanut. Sain sen eräältä tunisialaistytöltä (tai siis hänen vanhemmiltaan) tuomisiksi kolme vuotta sitten, mutta se on tähän asti pystynyt pukukaapin pohjalla. Äkkäsin sen tässä yhtenä päivänä ja nyt se lievittää hiukan tukalaa oloa. Istun, kun kunigatar ja löyhyttelen itseäni viuhkalla, kun vanhemmat parat saavat istua vieressä hikoilemassa. Ei ole vanhemmilla paljoa kysymyksiä neuvolantädille tällä hetkellä, kun jokaisen toive on vaan päästä huoneesta mahdollisimman pian ulos.

Kotona on tähän asti ollut kohtalaisen hyvä olla, mutta tänään on ollut,niin tukalaa, että olen ollut parvekkeella koko päivän. Illat olenkin katsonut telkkaria jo viikkotolkulla parvekkeella, kun on ollut just sopivan vilpoista, kutoa ja nauttia vähän kesäjuomaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ihana päivä,Malmön Törning Torso ja Öresundin slita horisontissa,lämpöä vain 25 astetta

Viime viikko ei ollut kiva. Heti maanantaista, sain jonkun viiruksen ja sen myötä kuumeen. Työkaverini on lomalla ja vastasyntyneitä tuli ovista ja ikkunoista, joten kotiin jääminen ei ollut vaihtoehto. Ulkona oli koko viikon 30-33 astetta ja seiskytluvulla rakennetussa talossa, jossa työpaikkani on, lämpöä oli ainakin saman verran. Minkään näköistä tuuletinta ei ole, niitä ei vaan yksinkertaisesti ole ostettavissa. Ilmastointia ei vissiin oltu edes keksitty, kun kyseistä ostoskeskusta rakennettiin. Joten nyt läkähdymme kesäisin ja istumme talven villasukat kengissä, kevyttoppatakki harteilla. Niin, että silleen täällä rikkaassa sveamamman maassa. Työpäivästä selvisin kunnialla, mutta illat menikin sitten nukkuessa. Onneksi asunto ei vielä ole liian tukala ja , kun pitää parvekkeen oven selällään, niin saa nukuttua yönsä.

Viikonlopun olinkin sitten Skånessa, ja siellä ei onneksi ollut, kuin 25 astetta, niin sai vähän inhimillisemmät lämpötilat pariksi päiväksi. Kävelimme Lomman rannoilla ja katselimme rantaelämää sekä upeita purjeveneitä. Tanskaan en tällä reissulla ehtinyt, vaikka se siellä horisontissa näkyikin.

Kuume hävisi sopivasti,  ennenkuin piti lähteä reissuun. Parantelin sitä partsilla, kylmän valkkarin kera, ja oli ihan hyvä lääke tämä iltainen yhdistelmä. Parveke onkin tällä hetkellä suurkulutuksessa. Aamiainen hoituu hyvin viideltä aamulla, kun on jopa vähän viileä ja illat vietän pelkästään täällä ulkona. Istun nytkin kirjoittamassa tätä juttua, pienessä tuulessa. Ovat nimittäin luvanneet taas yli 30 asteen helteitä koko tälle viikolle, joten täytynee nauttia illoista. Viinimarjoja pitäisi joku ilta jaksaa poimia, mutta en tiedä riittääkö työpäivän päälle enää virtaa siihen, ans kattoo loppuviikosta. Ehkä sitä tottuu näihin lämpötiloihin ja saa jotain aikaiseksikin. Ei ne marjat kuulemma isoja ole, mutta parempia, kuin ei mitään. Mustikoita ei nimittäin tänä kesänä tarvitse täällä poimia

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Heräsin aamulla ja tunsin, että tästä päivästä tulee laiskuuksien päivä. Minulla on ollut rankat viikon tänä talvena. Meillä on ennätysmäärä vauvoja neuvolassa  ,mikä on kivaa,mutta  perheillä on paljon ongelmia. Monet niistä eivät ole minun asiani ratkaista, mutta askarruttaa ja kuluttaa ne minua kuitenkin.

Käyn yleensä sunnuntaisin joogatunnilla iltapäivällä, mutta päätin jo aamusta, etten taida mennä tänään. Olen nauttinut parvekkeella olosta. Siivonnut sen,syönyt siellä ekan kerran lounaan ja lukenut viimekesän jäljiltä talvehtineita naistenlehtiä. Vien ne huomenna töihin mennessä roskiin. Olen myös katsellut kevään puutarhalehtiä ja suunnitellut tulevaa kesää. Mahtava tunne, kun lopultakin voi taas olla partsilla. Ulos en nokkaani sen kauemmas meinaa pistää, koska siellä on huisin kylmä tuuli ja kuten mainitsin, laiskottelen. Teen yinjoogaa illalla ja nautin kotona hiljaisuudesta. Yleensä päivän laiskottelu riittää pattereiden lataamiseen, jotta jaksaa tukea vauvojen ja lasten perheitä taas ensiviikon.

Virkkaan parvekkeelle jämälangoista tyynynpäällisiä, kun ne nuhraantuvat ja haalistuvat yleensä jo yhdessä kesässä. Mutta onpahan jotain mitä tehdä käsillään, kun viettää loppupäivän sohvannokalla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat