Kirjoitukset avainsanalla jooga

Vietin neljä päivää kaikenkarvaisten eläinten ympäröimänä  vanhassa myllyssä, joogaten, vaeltaen ja syöden taivaallista ruokaa. Oli kissaa, kanaa,lampaita, kultakaloja ja mahtava puutarha jossa kuljeskella. Joogasimme ja meditoimme kuusi tuntia päivässä ja lopun aikaa tehtiin pieniä parintunnin vaelluksia tai roikuttiin uima-altaalla.Myllyn isossa   salissa oli mahtava akustiikka, kun lausuttiin mantroja. Kivilattia tosin olisi voinut olla hiukan lämpimämpi, oli välillä ikävä villahousuja.

 Muut kävivät  virkistäytymässä altaassa, minua ei sinne saanut. Veden lämpö ei paljoa avannosta poikennut. Jopa vaeltamisen jälkeen tuntui, että virkistävä vesi sai olla ihan ilman minun läsnäoloa. Vaeltaminen Sollerin maastossa on loistavaa. Se on henkeäsalpaavan kaunista puuhaa. Ja sitten kaiken kruunasi taivaallinen kasvisruoka, ammattilaisten valmistamana. Aamut alkoivat smootilla. Se ei yleensä ole mitään mistä nautin  kovinkaan paljoa. Viherkaalia, pinaattia ja kaikenlaisia sotkuja juoksevassa muodossa jatkettuna oliiviöljyllä jota sitten pitäisi nautinnollisesti juoda, terveytensä hyväksi. Nämä  julmat  olivat sitten ihan toista luokkaa. Niin hyvää, että niitä nautti ilokseen, eikä   öljyisiä. Oli mahtava aloittaa aamunsa, istuen keinutuolissa, juoden ihanaa juomaa ja katsellen  Port Sollerin heräämistä uuteen päivään.  Kokit  käyttivät hyväkseen talon puutarhan kukkia salaatteihin ja pöydän  ja  ruokien  koristeluun. He olivat kertakaikkiaan loistavia.  Saimme ensimmäisenä päivänä kanamunan salaattiimme ja viimeisenä päivänä oli munakasta  ja juustoja muuten ruoka   oli vegaania. Ruusuja oli monenvarisiä ja sitruunapuut notkuivat ihania hedelmiä. Kaikkien näiden vaikutelmien jälkeen oli ihana nukahtaa vanhaan sänkyyn, kuin linnan neito. Onneksi kotiinlähdön aika, kun koitti, sää oli  märkä ja kostea, joten oli hiukan helpompi lähteä. Olimme tulleet Palmasta Solleriin vanhalla museojunalla, ei ihan fiksu idea . Matka oli kaunis ja juna oli romanttinen  . Mutta turistia oli melkein joka penkille ja meidän modernit  matkalaukut ei olleet ihan mitoitettuja kyseisen vehkeen  hattuhyllyille. Joten me siis vedimme kaksi paikkaa per henkilö ystävättäreni kanssa.  Junan    takorautaiset portaat  olivat sekä  kapeat, että jyrkät. Eli kotiinpäin hurautimme taksilla mukavasti. . 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Nyt kuulostaakin rentouttavalta matkalta. Joogaa, meditointia ja uima-altaalla makoilua. Mikä yritys tällaisia matkoja järjestää? Meditaatioretriitille olisi hieno lähteä joskus - vielä kun pääsisi tuollaisiin maisemiin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yleensähän kirjoitan sunnuntaisin, mutta eilinen meni joogatessa ja, kun vihdoin selvisin kotiin, lysähdin sohvalle. Täällä on kerran vuodessa Yogagames viikonloppu ja päätimme ystävättäreni kanssa osallistua, mutta vain sunnuntaina, koska se oli melko tyyristä touhua.

Tapasimme siis reippaina aamutuimaan ja ensimmäinen tunti oli jo klo 8:00. Reipas englantilainen Adam poika  oli  saanut tehtäväkseen notkeuttaa  meidän selät. Sitten oli tunti kundaliinijoogaa ja sen jälkeen saikin kulkea tekemässä vähän ostoksia. Onhan sitä kaikennäköistä rekvisiittaa tarjolla ja vähän mekin osteltiin, kun nyt kerran oltiin siellä. Pakko oli myös syödä seisovasta pöydästä ( vegaania ruokaa) koska minulla oli aikaisin iltapäivällä Ashtanga joogatunti, eikä sitä voi tehdä ruuan päälle. Aivan ihana ruoka, vaikkei eläinmaailmaa ollutkaan millään muotoa osallisena. .

Siinä Siinä syödessä  ystävättäreni tuumasi, että meinaatko sinä tosissasi jaksaa vielä kolme tuntia? Rupesin itsekin epäilemään, joten vaihdoin raskaimman tunnin, luennoksi joka kesti 90minuuttia. Kaduin sitä vaihtoa, kun luentoa oli mennyt 10 minuuttia. Kun minä olin nuori, niin joogaa harrastivat batiikkihousuissa kulkevat itsensä etsiät. En oikein ymmärtänyt tätä, enkä ymmärrä vieläkään. Nyt siihen porukkaan on liittynyt uusi ryhmä, eli täydellistä elämää tacoittelevat, syömishäiriöistä kärsivät nuoret neuroottiset naiset. Tämäkin anorektikko  puhui ensin onnettomasta lapsuudestaan, sitten syömishäiriöistään ja viimein siitä, kuinka hän nyt joogan avulla on oppinut hyväksymään itsensä. Kivahan se tietysti on hänelle, mutta minulle se luento ei antanut  yhtään mitään.

Tykkään joogasta liikuntana, se lisää notkeutta ja voimaa. Pidän myös joogan mantroista ja meditoinnista, mutta tämä ihmellinen todistelu , että pitää oppia rakastamaan ja hyväksymään itsensä, saa minut hämmennyksiin. En ole tarpeeksi ahkera, jotta olisin voinut olla luokan  priimus, hoidan työni, mutta ei ole ollut suurempia haluja yhtään korkeampiin virkoihin tai näyttää kenellekään yhtään mitään, sen enempi itselle, kuin muille. Ulkonäkö on mikä on , nenä keskellä päätä ja kaksi korvaa, niinkuin suurimmalla osalla väestöä,  en ole jaksanut siitäkään kehitellä neurooseja. On tietysti paljon ihmisiä jotka  voivat huonosti, mutta tulee sellainen olo, että joogaata ei voi jos vaan on noin yleensä ottaen onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ja itseensä. Olenkin ajatellut, että pitäisikö minun ihan kehittää oma joogaryhmä meille joiden  ei ole tarvinnut etsiä itseämme, kunhan olemme taaplanneet arkea eteenpäin ja muvautuneet elämän myötä siksi persooniksi , kun nyt ollaan.Päivä  sitten päätyi yhteen Vinyasa tuntiin ja viimein yinjoogaa palan painikkeeksi. Tänä iltana aionkin sitten kokeilla ”hyvä yöunen” antavaa teetä, jota shoppailin sieltä. Saa nähdä nukuttaako.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yksi syksyn joogaryhmistä johon ilmoittauduin on miehen ohjaama hathajoogaa. Siinä ei ole mitään merkillistä, mutta kyseinen mies, kun ilmoitti facebookryhmässä joogan alkavaksi, hän lopetti ilmoituksen sanalla pussigull. Eli tämä on ruotsiksi jonkinlainen hellittely sana, tosin hänen oma versionsa sanasta. No, siihen ei mennyt kahta sekuntia, ennenkuin minun suomalainen työtoverini ja minä olimme antaneet kaverille vähemmän mairittelevan suomalaisen version tästä sanasta herralle lempinimeksi. Eli siis menin kyseisen pussikul..n tunnille täynnä ennakkoluuloja. 

Hän osoittautui tosi päteväksi opettajaksi, hiukan erikoinen, mutta rautaisen ammattitaitoinen. Hän opettaja hauskalla tavalla ja vetää meidän ryhmää, kuin lapsille. Välillä ollaan metsänpeikkoja, välillä kilpikonnia ja joskus vaellamme sienimetsässä.  Kuulostaa siltä, että on erehtynyt lapsijoogatunnille, mutta kun jokainen lihas huutaa armoa, niin ymmärtää, että kyllä tämä on ihan hikinen aikuisten tunti.

Viimeviikolla hän keksi, että meidän jäykistyvät, vanhat vartalomme tarvitsevat vähän harjoitusta päivittäin. Ja mikä helpompaa, kun yhdistää television katselu muutamaan hyvään harjoitukseen. Eli pitihän minun myös näyttää kyseiset asennot siarentyttärelle,   vanheneehan hänkin päivä päivältä.

 Jos kädet väsyy   päätä ja jalkoja ylhäällä ne voi aina laskea alas. Ilmeisesti alemman jalan pitäisi olla linjassa selän kanssa ja selkä suorana, joten harjoiteltavaa riittää näillänäkymin

Sitten tämä lapsille, niin helppo tapa istua. Jalkojensa välissä, eikä heille tee tiukkaakaan. Kuvassa näyttää siltä, niinkuin minäkin olisin tässä onnistunut, mutta totuuden nimessä ahteri  on tyhjän päällä. Jonkun aikaa saa vanhapiika istua telkkarin ääressä tässä asennossa, ennenkuin peppu on rennosti  matolla. Onhan se hyvä, että elämässä on haasteita.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat