Kirjoitukset avainsanalla vaellusta

Pyöräilyä Saksan syksyssä

 Olin viimeviikon Saksassa ystävättäreni ja hänen perheen luona. Siellä oli kolmas lokakuuta pyhäpäivä saksojen yhdistämisen johdosta, jonka me vietimme vaeltaen hyvin kotisuomen näköisissä  maisemissa. Siellä on myös taukopaikkoja, jossa voi syödä ja juoda hyvin, jotta jaksaa taivaltaa koko matkan. Itse en yleensä syö lihaa, mutta grillimakkaran suhteen teen poikkeuksen pari kertaa kesässä ja nyt tällä reissulla. Makkara  kasviskeitossa maistui yllätys, yllätys, makkarakeitolta. Kun sen oli nauttinut jaksoikin hyvin kävellä lähikylään viinimaistiaisiin, joita tähän aikaan vuodesta on paljon .Isäni näki tämän kuvan ja oli todennut, että näkee,että tyttärestä on tullut vanha. (Isäkulta). Ulkoilimme paljon, koska sää oli loistava koko ajan jonka olin Saksassa, mutta kerkesimme myös ostoksille. Kun olimme Outletissa muistin yhtäkkiä, että olen aiemmin ostanut sisareni pyynnöstä hänen miehelleen laatukalsreita  ja nyt soitin ja kysyin halua  he , että ostan niitä nytkin. Kyllä he halusivat. Joten siinä minä vanhapiika pengoin mukamas asiantuntevasti  kalsareita   sen näköisenä, kuin ostaisin miehelleni kalsareita. Ostin sitten niitä oman makuni mukaan, kun rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan millaisia kalsareita lankoni omistaa  tai tykkää käyttää.  Rehellisyyden nimissä, niin ostin myös paidan sisarelleni, mutta myyjät  ehkä ajattelivat, että se oli minulle itselle. Ja loppujen lopuksi, myyjä ei naimisstatukseni voisi vähempi kiinnostaa.  Olisihan Saksassa paljon kivaa ostettavaa, mutta kun sitä ei tarvitse kovinkaan paljoa  tavaroita  tai vaatteita ja   vapaaherrattarena saa pidellä kukkaronnaruja vähän tiukemmalla, kunnes taas alkaa palkka juosta, niin enempi aika kului liikkuen luonnossa ja nauttien hyvästä ruuasta ja juomasta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat