Pakana ja puolipakana pyhiinvaellusmatkalla

Tjack, tjack, tjack kuuluu sauvojen tasainen rytmi. Luojan kiitos on mukana vaellusta varten sauvat, monet kengät ja laastareita. Tänään on pyhiinvaelluksen toinen ilta ja meillä on mennyt aika puhkoessa rakkuloita. Voimat meillä kyllä riittää, mutta vanhemmiten ovat jalat täynnä paukamia, iho on ohut ja rakkoja tulee kovaa kyytiä. Eilen matkalla Tuista Redondelaan teimme vielä päivän päätteeksi yhden ylimääräisen neljän kilometrin mutkan,eli kaikkinensa noin 23km 18 asemasta. Hiukan oli hotelli hukassa. Espanjalaismies meidät sitten ystävällisesti vei autolla hotellin, kun olimme huonolla(mitättömällä) espanjankielen taidolla selvittäneet olevamme hiukan eksyksissä. Muuten olisi matkaa kertynyt vielä toiset neljä kilometriä.Santiago de Compostelaan meidän pitäisi saapua torstaina eli tarvottavaa on edelleen 60km. Illat ovat aikaisia ja kaljottelu jäänyt minimiin, viiniä ei uskalla edes ajatellakaan. Mitä kaksi pakanaa tekee täällä kuljeskelemassa vuorenrinteitä onkin sitten arvoitus. Eilen matkaseurani sai kuitenkin päähänsä, että hän voisi liittyä kirkoon ja kiittää meitä kuljettanutta miestä, mutta tänään taisi moinen lupaus jo olla unholassa. Itse näin tangollisen liivejä keskellä katua, kun lähdimme kävelemään ja kun käännyin ympäri ne olivat häipyneet. Kuvittelin näkeväni näkyjä, mutta liivit ilmaantuivat tankoineen läheiseltä markkinakadulta. Väsyynenä ei vielä tiedä miten meidän käy. Ehkä pakanuus on muisto vain tämän patikoinnin jälkeen.

 Passi johon pitää kerätä vähintäin kaksi leimaa päivässä, todistaakseen, että on kulkenut El Caminon.

Simpukat näyttävät pyhiinvaeltajalle tien katedraliin Santiagossa

 Kuollut nunna Tuin katedraalissa ja melkein yhtä kuollut vaeltaja  hotellihuoneessa