Aloitin viikonloppuni valkkarilla ja elämäni toisella sukkaparilla. Yritän sisareni luona tehdä yksiä sukkia ja aloitin täällä kotona yksiä. Olen neulonut kahdeksanvuotiiaasta, mutta ainoastaan ne yhdet pakolliset sukat jotka piti alakoulussa tehdä. Onneksi mummo kutoi kaikki tarvitsemani sukat ja nykyään molemmat sisareni. Päätin kuitenkin yrittää käyttää kuolinsiivouksessa jäljelle jääneet langat johonkin ja ajattelin, että yin joogaan tarvitsee aina sukkia. Useasti joogastudiot ovat kellareissa ja betonilattia, vaikka siihen iskisi parketin päälle on kuitenkin talvisin kylmä. Kyllä niistä ihan sukannäköiset tulee, ainakin ensimmäisestä, toivottavasti saan väkerrettyä vielä parinkin tälle.

Nyt on sunnuntai ja päätin jo aamusta, että yritän pitää mahdollisuuksien mukaan korona vapaan viikonlopun. Olen ulkoilut, nauttinut parvekkeella olemisesta ja sisareni ja miehensä seurasta. Tiedän, ettei korona häviä mihinkään sillä, että minä kieltäydyn ensimmäistä kertaa elämässäni katsomasta uutisia tai lukemasta lehtiä. En vain enää jaksa ottaa kantta yhteenkään ”katastrofi uutiseen”. En viitsi edes tässä sanoa mitä mieltä tästä nykyisestä tilanteesta olen,sanoi mitä vain, niin menee varmasti väärin. Yritän kuitenkin pitää yllä normaaliutta mahdollisuuksien mukaan ja, kun väsyn olen päättänyt pitää matalaa profiilia ja piiloutua pistämällä pään piiloon ja kuvittelemalla, että olen pahalta piilossa.

Lemmikit kukkii jo kolmatta viikkoa, niitä on mukava katsella kahvia ryystäessä.