En ole kirjoitellut pitkään aikaan ja syitä on monia. Parempia ja huonompia. Joulunpyhinä vain yksinkertaisesti laiskotutti ja sitten se on vain jäänyt ja jäänyt. Suuri syy on varmaan ollut tällä tämänvuotisella sateisella syksyllä ja talvella. En yleensäkään oikein jaksa marraskuuta ja nyt sitä on jatkunut hamaan tähän päivään asti. Muutama valonpilkahdus on ollut, mutta tänään on taas,niin harmaata, että rotta keittiön ikkunalla on ainoa valo harmaudessa.

Töissä on ollut rankkaa, ailahtelevan pomon kanssa ja uuden työkaverin kanssa joka ei ole vastannut odotuksia, joten sekin syö voimia. Nyt yritän kuitenkin päästä tästä suohon uppoamis tunteesta eroon. Hyviä ystäviä on ollut kylässä parina viikonloppuna ja itse tulen nyt kolmena viikonloppuna Suomeen (yksi niistä Ahvenenanmaa) joten eiköhän tämä matalapaine tästä rupea hellittämään. Pikkulinnut ovat ainakin hyvällä tuulella aamuisin ja, kun siivosin parveketta, niin kasvitkin ovat selättäneet pimeyden joten toivoa on, että minäkin tästä reipastun ja lopetan terve ihminen tämän ruinaamisen. Sain pienen jutun aikaiseksi joten,nyt eikun jatkoa.

 Parevekkeella on alkanut kevät, ja se tuntuu lohdulliselta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat