Kirjoitukset avainsanalla Forssa

Muutin neljävuotiaana Forssaan vanhempieni kanssa. Äidinkielenä ruotsia puhuva lapsi laitettiin puolipäivätarhaan oppimaan soumenkieltä, ennen koulun alkamista. Ei koulutettu sisään viikkotolkulla, eikä kyselty onko se oikein vai ei, pakkohan kakaran oli kieli oppia. Forssa oli hyvä paikka kasvaa, vaikka sitten lähdinkin monen muun lailla jatko-opiskeluihin muille paikkakunnille. Niin, suomenruotsalaisia, kuin vanhempani olivat,  Forssasta tuli äidin kotikaupunki 40.vuodeksi ja isäni joka vielä on elossa asuu siellä edelleen. Kävin häntä tapaamassa viime viikonloppuna ja siitähän tuli melkoinen nostalgia reissu. Isä halusi miehenä kantaa minun laukkuani, jotta ihmiset eivät arvostelisi, että mies antaa naisen retuuttaa laukkujaan itse. Minä taas sanoin, että häpeän ,että vanhan ihmisen pitää kantaa minun matkatavaroita🙂Yhdessä jutustelllen päästiin kuitenkin saunasillan kautta linja-autoasemalle. Saunasiltaa ylitin kahdeksan vuotta, kun kävelin oppikouluun . Sillan kupeessa oli pesula, ja kun olin pieni, äiti kävi pesemässä pyykit siellä, Kuten puolimkaupunkia reko ja me kakarat olimme siellä hänen kanssaan. Muistan edelleen kauhulla sitä isoa mankelia joka siellä oli. Se oli jännittävää kone ja me lapset emme saaneet leikkiä sen lähellä, jottei meistä tulisi litteitä pannukakkuja. Linja-auto asema tuli tutuksi, kun opiskelin Helsingissä, ja kävin viikonloppuisin kotona. Silloin vain ei vanhempani välittäneet tulla sen enempää vastaan, kuin saatille bussille. Nyt on kiva, kun isä siellä odottelee ja aina saattaa matkaan. Peloittaa vaan milloin tulee olemaan viimeinen kerta, kun vilkutan bussin ikkunasta isälle

Heti linja-autoaseman vieressä on kirkko, jossa olen laulanut monet suvivirret ja enkeli taivaat. Ei  se kummoisempi ole , kuin moni mukaan kirkko Suomessa, mutta minulle se on kirkko joka tuntuu tutulta ja jossa on tunnelmaa, ilmeisesti koska se herättää  lapsen tunnot. Minulla oli hyvä lapsuus ja hyvä nuoruus joten siksikin olen varmasti kaihoisa muistoissani. Kaupungin keskusta tosin muuttui persoonattomaksi  kuten muutkin kaupunkien keskustat maassamme 70 luvulla. Kaikki saatiin näyttämään samalta. Iso  marketti ja kioski  keskustassa ja nykyään kaikki pelkkiä tyhjiä kuoria, pienet kaupat ovat lopettaneet ja työpaikkoja ei tule lisää. Väki vähenee , mutta minä kun en ole siellä arkeni  nautin lapsuuden muistoista  ja isäni seurasta.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Blogiarkisto

Kategoriat