Minulla on iranilainen terveydenhoitaja työkaverina ja hänellä on tytär  joka asuu minun naapurustossa. Äiti on tullut shaahin Iranista tänne Ruotsiin seiskytluvulla, ja asui  tässä lähistöllä kerrostalossa. He ostivat täältä rivarin pätkän, mutta ilman karviaispensaita. Työtoverini miehensä kanssa asuu nyt toisessa lähiössä, mutta tytär  perheineen on jäänyt tänne kotikulmille. Heillä on iso vanha puutalo ja siihen kuuluu vanhanaikaisen iso tontti. Koska talo on vanha, on sitä myös puutarha. Käsittääkseni heillä on viinimarjoja, jotka he käyttävät  itse, mutta karviaismarjojen käyttötarkoitus on heille outo. Äitinsä tuumasi, että ne on happamia, eikä he tiedä mitä niistä tehdä, ja haluaako meistä duunikavereista joku niitä. Meillä on täällä muutama karviaispensas, mutta ne on niin nuoria, ettei niistä vielä riitä marjaa , kuin syötäväksi, joten sanoin ottavani marjat mielelläni. Joten eilen, kun olin sisareni luona syömässä työkaveri soitti, ja sanoi olevansa  tyttärensä luona ja , että he olivat poimineet marjat ja jos voisin tulla hakemaan ne. Niin,kuskasin ne  sitten ämpärissä, bussilla kotiin.

Kun he nyt olivat, niin kilttejä, että poimivat marjat, eivätkä antaneet niiden vain ylikypsyä pensaissa, niin ajattelin, että teen heille vähän marmelaadia lahjaksi. Ja, että tuli hyvää, Karviasia, vaniljatanko ja vähän sitruunaa, Hyvää. Tein sitä myös itselle, että on juuston kanssa ja sitten osasta teen chilin ja sinapinsiemenistä, säilykettä uunilohen kyytipojaksi. Karviainen on kuulemma nyt ”in” marja, siitä on tullut  tänäkesänä kirjakin täällä Ruotsissa. Minusta taas on kiva näyttää eri käyttömahdollisuuksia uusruotsalaisille, Voi tietysti olla, että tämä on marja johon pitää tutustua jo lapsena, jotta sitä osaisi arvostaa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Melkein kuuskymmpinen joka ei oikein osaa rauhoittua. Uusin harrastus on jooga. Haluan katsoa miten pitkälle pystyy kehittymään siinä. Matkat ovat suuri osa elämääni ja vauvojen kanssa työskentely yhdistyy aina silloin tällöin siihen. Neolominen on liki neuroottista, sitä olen harrastanut seitsemän vuotiaasta. Sen lisäksi tykkään vähän kaikenlaisesta vaihetelevasti.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat