Nyt on se aika vuodesta,kun iskee paniikki. Julkkiskokit hehkuttaa autuaan näköisinä televisiossa, kuinka on ihanaa, kun alkaa uusi satokausi. Tehdään  jos jotakin parsasta, kevätsipuleista, nokkosista jne. Meikäläiselle tämä tarkoittaa stressiä. Jos meinaan iloita  (jota tosin teen) uudesta sadosta, niin vanha täytyy käyttää pakkasesta pois. Raparperi on ihana kasvis/vihannes?, mutta käyttö aika rajallista. Mummi ja joskus äiti teki raparperikiisselliä, joka oli oikein hyvää, mutta itselleni vuosia ollut ihan outo ruoka. En varmasti onnistuisi saamaan aikaiseksi kiisseliä, enkä oikein tiedä missä tilaanteessa söisin sitä. Toinen käyttöalue olisi mehu, mutta en juo  mehuja enkä limsoja, joten ei ole mieltä keittää sellaista. Raparperia on kiva kasvattaa, mutta se on vähän hankalakäyttöinen. Raakana sitä syö puolivarrelista, joten se ei käy hedelmänkään korvikkeena. Eli rupesin klassisen raparperitortun tekoon lauantaina. Lauantaina  monestakin syystä, mutta ennekaikkea, jotta sain osan syötettyä siskolleni, sen miehelle ja kaverille. Sehän on, niin että rapaperi sopii hyvin leivonnaisiin ja, kun vielä yhdistää jäätelön tai vaniljakastikkeen,niin siitä saa loistavan kyytipojan kahville. Raparperi on vissiin vähäkalorinen, mutta yhdistettynä, sokerin, voihin, tuorejuustoon ja jäätelön, siitä ei ihan jokapäiväiseksi leiväksi ole.Vähän terveellisempi ja kiva lisuke se on rasvaisen kalan kastikkeena. Keittää raparperin sokerin ja inkiväärin kanssa ja sotkee sekaan purkin kermaviiliä, niin se sopii nautittavaksi, niin kylmänä, kuin kuumana. Tätä kastiketta käytän aika paljon. Sen voi pakastaa tai vaihtoehtoisesti valmistaa tässä ja nyt. Nopea, suht terveellinen ja raikas. Se, kun on kirjolohen kanssa sellainen juttu, että en viitsi kovin konstikkaita sovellutuksia tehdä. Aina välillä innostun näihin ohjeisiin joissa hakataan ja pilkotaan kymmeniä eri maustekasveja, sipulia, paprikaa, pähkinää ja vaikka mitä. Kun sitten on tunnin pilkonnut ja silponnut ja fisu on valmis, niin yllätys ,yllätys se maistuu kirjolohelle. Joten olen päättänyt, että lyhyestä virsi kaunis, ja tilpehöörit saa olla sangen yksinkertaisia.

S