21.3 on kansainvälinen Down syndrooma päivä. Täällä Ruotsissa sitä vietetään eripari sukat jaloissa, merkkinä siitä, että me kaikki olemme erilaisia ja, että erilaisuus pitää hyväksyä. Itse osallistuin nyt kolmatta kertaa. Keskellä viikkoa sitten, eräs väärinkäsitys yltyi huippuunsa ja olen vieläkin otettu ja onneton siitä, joten ei se vanhanpiiankaan elämä aina ole pelkkää ruusuilla tannsimista. Viikonlopun olinkin Ahvenanmaalla sisareni, hänen miehensä ja heidän lastenlasten kanssa. Vajaat kolmevuotiaat kaksospojat pitivät huolen siitä, ettei matalat ajatukset kerrennyt kovinkaan saamaan otetta minusta. Kotiin tulin eilen illalla ja nyt istun parvekkeellla nauttimassa keväauringosta ja huomenna pitäisi palata töihin. Toivottavasti tämän matalan olon voi kohta jättää taaksensa ja palaa entiseen vähän enempi energiseen itseensä.
