Heräsin aamulla ja tunsin, että tästä päivästä tulee laiskuuksien päivä. Minulla on ollut rankat viikon tänä talvena. Meillä on ennätysmäärä vauvoja neuvolassa ,mikä on kivaa,mutta perheillä on paljon ongelmia. Monet niistä eivät ole minun asiani ratkaista, mutta askarruttaa ja kuluttaa ne minua kuitenkin.
Käyn yleensä sunnuntaisin joogatunnilla iltapäivällä, mutta päätin jo aamusta, etten taida mennä tänään. Olen nauttinut parvekkeella olosta. Siivonnut sen,syönyt siellä ekan kerran lounaan ja lukenut viimekesän jäljiltä talvehtineita naistenlehtiä. Vien ne huomenna töihin mennessä roskiin. Olen myös katsellut kevään puutarhalehtiä ja suunnitellut tulevaa kesää. Mahtava tunne, kun lopultakin voi taas olla partsilla. Ulos en nokkaani sen kauemmas meinaa pistää, koska siellä on huisin kylmä tuuli ja kuten mainitsin, laiskottelen. Teen yinjoogaa illalla ja nautin kotona hiljaisuudesta. Yleensä päivän laiskottelu riittää pattereiden lataamiseen, jotta jaksaa tukea vauvojen ja lasten perheitä taas ensiviikon.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/f904cd24-05bc-4c08-a99f-38c07993eee8.jpeg?itok=9bdSKRJP)
Virkkaan parvekkeelle jämälangoista tyynynpäällisiä, kun ne nuhraantuvat ja haalistuvat yleensä jo yhdessä kesässä. Mutta onpahan jotain mitä tehdä käsillään, kun viettää loppupäivän sohvannokalla.
