
Kun olin joogapåivillä meillä oli, kuten aiemmin olen kertonut, loistava kasvisruoka. Kokki oli itse keittokirjojen tekijä ja hyvä kokki olikin. Päätin tosin jo Majorkalla , että ostan hänen kirjat, mutta vaihdan osan eksoottisimmista ryyneistä ja marjoista kotimaisiin vastaaviin. Kun en ole allerginen tai yliherkkä millekään ruualle,niin päätin, että minulle saa kotimaiset viljat ja marjat riittää. Ei tarvitse kaikenmaailman kuivattuja kinksikonksi marjoja lennättää Jaappanista enkä aio maksaa hunajaa mantelimaidosta, saatikka kokoosvedestä.
No, kirjat tuli ja , kun rupesin lukemaan ohjeita, niin tavaraa joka ruokaan ja juomaan tarvittiin kymmeniä. En tiennyt edes puhuttiinko, jauhoista, ryyneistä, tahnoista tai mausteista ja mistä kyseistä tuotetta pitäisi ostaa. Sen lisäksi nämä ihanat ruuat tuntuivat olevan aika työläitä ja aikaavieviä valmistaa. Olen joskus tehnyt tuorepuuroja ja se on ihan ok. Mutta tämä joogapuuro piti näköjään alustaa illalla ja seuraavana aamuna meni puoliaamua keittääen puuroa ja paloitellen kuivattuja hedelmiä ym. Siis päädyin mikrokaurapuuroon kuten joka aamu.
Onneksi oli sunnuntai aamu , kun mikropuurokin vaati taitoa ja aikaa tänä aamuna, mutta toisella yrittämällä sekin sitten onnistui.
Se minkä sitävastoin otin suoraan kirjasta käyttöön oli vesi johon makua antaa basilikan lehdet. Sitä onkin mennyt kiitettävästi nyt, kun on ollut helteiset päivät.
Viimeviikolla tein ihanaa porkkanakeittoa ja tänään on ollut pakkasen tyhjennys, joten vuorossa on suppilovahverokeitto.
Kuvasta puuttuu suolapähkinät, joita ohjeen kuvassa oli, mutta todellisessa elämässä ne upposi lautasen pohjaan , ennenkuin vanhapiika kerkesi saada kuvan napattua. Totuus on tarua ihmeellisempi. Olen viettänyt aikaa kasvimaalla tänä viikonloppuna ja esimerkiksi viinimarjat taitavat kypsyä tänävuonna jo juhannukseksi. Ihana kohta saa tehdä punaviinimarjasmootiseja