
Olen sisareni huushollissa kissavahtina viikon verran, kun he ovat lomalla. Minä siis muutan kimpsuineni ja kampsuineni heille, koska kissan tuominen minun huusholliin, saattaisi traumatisoida tämän eläimen pahasti. Olen sitä mieltä, että tämä kissa olisi jonkunnäköisen avun tarpeessa muutenkin. Onhan kissat aina olemassaankin ylpeitä, itsenäisiä otuksia, mutta alan vahvasti epäillä, että tämä kyseinen kissa kärsii jonkunmoisesta autistismista.
95% ajasta se kulkee sohvan ohi huomaamatta minua. Ihan sama millä äärellä yritän kutsua ja jutella. Eläin kohtelee minua, kuin tylsän näköistä kukkavaassia. 5% ajasta, olen olemassa sille. Eli, kun menen keittiöön se syöksyy perääni, kuin olisin hyvinkin rakas vanha ystävä, tai kun se on päättänyt, että kissaluukusta on hankala mennä pihalle, joten joudun nousemaan sohvalta aukaisemaan oven. Ihan joka kerta, kun annan ruokaa, se ei sitten olekaan mieluista tai , kun olen noussut sohvalta ja saanut oven auki, se katsoo hetken pihalle ja päättää sittenkin pysyä sisätiloissa. Tällä kertaa se tosin on tullut muutaman kerran syliin nukkumaan, kun istun ja neulon, mutta saman tien , kun yritän silittää sitä, niin katti närkästyy ja siitryy muualle nukkumaan. Äsken kävin itse kävelyllä ja yritin ehdottaa, että josko kissa menisi ulos nauttimaan syksystä ja auringosta, mutta se ei nyt tuntunut herraa kiinnostaa tänään. Omnkohan kissoille mitään terapia ryhmää missä oppisi hieman sosiaalista kanssakäymistä ja ihmisten houmioonottamista. Tämä olisi hyv kandidaatti sellaiseen ryhmään. Onneksi, ei tätä auvoa ole, kuin kuusi päivää jäljellä, niin katti saa rakastamansa kotiväen takaisin.