On kesäloman puoliväli. Toisin sanoen, toinen  lomapäivä on kohta puolessavälissä ja vettä tulee taivaan täydeltä. Säät on olleet hyviä. Pyörä aloitti lomanvieton päivää aiemmin, kuin minä. Se päätti tehdä tenän  jo torstaina. Eli aamulla, kun poljin metsän kautta töihin, takakumi puhkesi. Itse en osaa rengasta korjata ja päätin tällä kertaa säästää siskoni miehen Hassen hermoja, päädyin siis viemään sen ihan liikkeeseen korjattavaksi. Torstaiyön pyörä sai viettää työpaikalla ja sitten perjantaina iltapäivällä matkasimme junalla pyörätohtorille. Liikkeessä, josta tämän kalliin vempaimen ostin, vaalea mies katsoi minua tylysti ja tuumasi, etttei heillä ole aikaa korjata sitä. Tummempi mies tuumasi, että kyllä he sen voisivat tehdä. Siitä sitten seurasi pikkuinen sanaharkka, joka päätyi siihen, että vaalea kaveri tiuskaisi tummemmalle versiolleen, että tämä saa  sen tehdä jos hänellä kerran on aikaa. Yritin änkyttää, että minulle riittää vaikka pyörän vain saisi jättää sinne ja voin hakea sen, kun heillä on ollut aikaa korjata se. Sehän jokatapauksessa tulee vuosihuoltoon sinne 1.7. Siihen vaalea ilmestys totesi, ettei heillä ollut paikkaa missä pitää sitä. Taisi kaverilla olla huono päivä. Onneksi toinen kaveri armahti minut, muuten olisin saanut talsia 10 km kotiin helteessä taluttaen pyörää ja taas sama takaisin kesäkuun viimeinen päivä. Kaikkinensa, kun olin jättänyt pyörän liikkeeseen, tuli tekstiviesti tunnin kuluttua, että pyörän saa hakea. Onneksi toinen miehistä oli hyvällä tuulella tai vain paremmin sopiva asiakaspalveluun.Odotellaan junaa, matkalla lääkärille. Pyörällä on ¨lättänä kumi¨syndrooma

Lauantain olin kännykällä kuvaamis kurssilla. Opeteltiin vähän eri toimintoja joita kännykässä on ja hiukan kuvankäsittelyä. Oli ihan kiva päivä ja kiva tavata uusia ihmisiä. Istuttiin parin metrin päässä toisistamme ja olimme tietysti paljon ulkona. Piti harjoitella ottamaan selfiitä ja lounaastaan kuvia. Piti olla minä ja minun  lounas, mutta minulla ei häveliäisyys  riittänyt siihen.. En kehdanneet istua ravintolassa ottamassa selfiitä, kun syön. Jääköön muoremmille sellainen itsensä kuvaaminen, yleisellä jalkakäytävällä. Niitä piti sitten vähän harjoitella  kuvankäsittelyllä.Ennen ja jälkeenSitten on ollut muutama päivä puutarhanhoitoa. Porkkanoiden harvennusta ja perunamaan huoltoa ja eilen, kun oli ensimmäinen varsinainen lomapäivä alkoi sataa  vettä. Sitä ennen kerkesin kuitenkin tavata kivan lääkärin nimeltä Anders, joka p leikkasi  tyvisolusyövän otsalta. Kolme viikkoa pitää olla tikit, eikä saa uida. Onneksi! Minusta vesi  on sen verran kylmää, että en ollenkaan kaipaa mitään talviturkin pois heittoa ja nyt on hyvä syy olla tekemättä sitä.Leikkausta seurasikin sitten viikon ensimmäinen selfie. Hätäisesti otettuna, kun otin sen kadulla, enkä ilkeä kovasti keikistellä itsekseni kameralle:)