Onneksi on ollut marjaisa kesä ja syksy. muuten, en tiedä miten saisin viikonloput sujumaan. Yritän saada aikaiseksi jonkunnäköistä normaalia elämää ja joskus sujuu paremmin joskus huonommin. Tykkään näistä tietotekniikka jutuista, mutta ei nämä eläviä ihmisiä korvaa. Voi sitä jonkunaikaa jutella ystävien ja sisaren kanssa eri appien välityksellä, mutta haluaisin istua nokatuksin sohvalla, vinkkulasi kädessä ja vaan jutustella tai olla juttlematta. Katsella yhdessä ulos kuistilta metsään tai kommentoida tv-ohjelmia.
Töissä rupeaa video kokoukset ja koulutukset rupeaa tuntumaan, niin tylsiltä, että jos joku muu halua osallistua niihin, niin saa tehdä sen ilomielin minun puolestani. Itse voin yhtähyvin katsella ne ruudusta nauhoitettuna, kun minulle sopii. Toisaalta on kiva huomata ,että on elävä ihminen, eikä tyydy pelkästään koneeseen seuraksi, mutta pelottaa, jos tätä koronaa jatkuu viisivuotta, kuten espanjantaudin kanssa. Sillon voi olla, että kehkeytyy ihan oikea syy masennukseen. Nyt minulla on lähinnä huono olo ruikuttamisesta, kun minulla loppujen
lopuksi on kaikki hyvin, paitsi, että nyt on ihmisellä ikävä toisen luo. Eikä auta, että infektiolääkärit ja politiikot käskee kestämään tätä eristyksissä olemista. Yleensä en ole menneessä eläjä, mutta nyt halajan entisiin aikoihin.Yritän nauttia päivästä, mutta lujille ottaa välistä.

Sen lisäksi, että katson miljoona remonttireiska ohjelmaa, tuijotan myös puutarhaunelmia ja mitä kaikkea voi tehdä pihansa eteen. Tänävuonna minulla on sitten ollut mahdollisuus aikaa ja energiaa hoitaa omia pieniä palstojani. Nyt on minullakin kasvihuone, vaikkakin sen kokoinen, että siellä ei elokuussa, mitään rapujuhlia voi viettää, mutta kurkkua ja tomaattia siellä voi kasvattaa. /etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/e2ee8326-5e49-46f1-acf3-d606b60d4c54.jpeg?itok=XYzCDEmn)
Käyn myös ostaa etanoita, rusakkoja ja puroja vastaan. Aloitin tänään kanamunan kuorien sirottelemisen multaan ja kerron myöhemmin miten vanhanpiian ja eläinten sodan kanssa käy.
Samanaikaisesti, kun kerran olin ostostuulella, uusin kirjahyllyn. Kummatkin, sekä vanha, että uusi on perusruotsalaista tuotantoa. Halvin vaihtoehto, joka minullakin oli 19 vuotta on Ikean Billyhylly. Se löytyy varmaan jokatoisesta ruotsalaiskodista jonain versiona. Kun sitten varallisuus karttuu tai hyllyyn on kyllästynyt on seuraavana vaihtoehtona myös jokakodin kaluste String hylly. Nyt siis minullakin on sellainen. Sen kanssa rakas siskonmieheni askarteli taas tovin.
Billyhylly odottaa nyt kellarissa rajojen aukeamista, jotta se pääsee Ahvenanmaalle sisarentyttären perheeseen. Kun nyt ilmat Lampenius, niin elämä on muuttanut parvekkeelle ja sekin sai uuden maton, tällä kertaa en onneksi sortunut ostamaan isompaa kokoa joka oli tarjolla, koska silloin ei ovea olisi saanut avattua. Olin ajatellut, että näin koronaaikaan, kun matkustelu ja Suomessa ravaaminen loppui, kuin seinään, olisi jäänyt paljon rahaa säästöön. En ajatellut sitä, että kun istuu neljän seinän sisällä päivästä toiseen, sisustusprojektit saavat vihdoin vauhtia. No, tuleepa uusittua vähän vanhoja mööpeleitä ja siskontytyöt ja sisko saa vähän vanhaa mööpeliä minulta./etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/a6cf7f38-b93c-4caa-a5ce-0eb7992fb3a4.jpeg?itok=XwxnPSaY)