Kun olin töissä Saudiarabiassa keskosten vanhemmilla oli vaikka ymmärtää, etten ollut päässyt naimisiin, ja ettei minulla ollut lapsia. Kyllästyin lopulta  yrityksiin selittää, että Suomessa ei välttämättä kaikki mene tai pääse naimisiin. Lopulta kysyin sisareltani, että saisinko lainata hänen lapsensa ja kutsua heitä omikseni ja näyttää vanhemmille heistä kuvia. Sen sain tehdä ,niin sisareni kuin lastenkin puolesta. sitten jäi vielä ongelma, miten selittää, etten ole naimisissa, tai jos olen, miten aviomieheni salii minun olla Saudeissa töissä. Asia ratkesi sillä, että keksin olevani leski. Olin varmuudeksi kuolettanut mieheni vuosia sitten, joten kenekään ei tarvinnut sääliä minua.

Nyt on sitten lastenlasten vuoro. Kun ei ole omia lapsia, niin nyt ovat suvun pikkuiset saaneet toimia valelapsenlapsina. Niitä on kiva helliä ja uusin pikkuinen oli viikonloppuna vasta kaksi viikkoa. On myös kiva, kun intohimoisena neulojana saa neuloa vauvanvaatteita. Itse olen viimeiset vuodet neulonut puuterinsinisiä, roosa ja beige värisiä nuttuja, että olisivat pikkuiset vähän, niinkuin kuninkaallisten lapset täällä Ruotsissa. Siskontyttöni sitten taas pitää enemmän riemunkirjavista 80-luvun vaatteista. He eivät ollenkaan ole innostuneet,minun wannabee siniverisyydestä. Olivat he kuitenkin iloisia tästä puuterinvihreästä kudotusta pussukasta ja nutusta, lapsi sai jopa maata kehdossa jonka vanhempani olivat perineet jostain, en muista mistä. Pikkuinen todellaikin tykkää olla siinä, hieno kehto se onkin vaikkei kimaltele kultaisena, niinkuin oikeiden prinssien kehdot. Toisaalta rakkautta ja hellyyttä saa näm lapset ainakin yhtä paljon, kuin linnassa kasvatettu pikkuruinen.

Terveitä hienoja pikkuisia ovat kaikki ja ehkä happirikas punainen veri on sittenkin terveempää ja nykyäänhän voi naimisiin mennessä muuttua tavallisesta pulliaisesta siniveriseksi naimalla kuninkaallisen. Niitähän tällä hetkellä on kunigashuoneet pullollaan, joten vielä ei ole isotäti heittänyt pyyhettä kehiin, tulla joskus siniveristen sukulaiseksi