Maisema on kaunis ja rauhallinen tummuvassa joulukuisessa illassa. Maa on saanut muutaman sentin valkoisen lumipeitteen. Kotien ikkunoita valaisevat monenlaiset värikkäät ja hillityt valot. Pihassa loistaa pensaissa valot ja joulukuusi on saanut lumipeitteen myös. Illalla syttyy monet lyhdyt ja ulkotulet valoa antamaan normaalien pihavalojen lisäksi. Kaunista!

Muutama vuosi sitten oli marraskuu synkkä, vettä ja räntää satoi vuorotellen ja maa oli musta. Pihassamme on joulukuusi, johon oli laitettu valot, siis kausivalot. Marraskuussa valot saivat muutaman ihmisen pahoittamaan mielensä, kun ei ole vielä joulu, eikä edes joulukuu. Pihassa käytiin kiivas keskustelu valojen tarpeellisuudesta ja ”kuka on valot laittanut”. Mielipiteitä oli puolesta ja vastaan. Mieheni joutui myös tähän pyöritykseen ja häntä tiukattiin vastustajien leiriin. Mieheni säikähti tätä ja sanoi, ettei nyt uskalla asettua kummallekkaan puolelle tässä valokeskustelussa. Näin vastustajien leiri pieneni pienemistään ja kausivalot hyväksyttiin vastustajien otsaa rypistellen.

Tämän syksyn aikana olen muutaman kerran joulutorttuja paistanut ja niitä on syöty sen verran, että torttukiintiö on täynnä. Eikä taida meidän keittiössä tuoksua mikään muu makea joululeivonnainen. Tänään paistoin tavallisia pikkupullia, ne oli hyviä, kuohkeita ja kevyttä syötävää torttuihin verrattuna.

Olen viettänyt useita jouluja Intian Goalla ja sieltä ostanut paikallisen leipomon tekemiä kookospalleroita. Kookospallerot tuovat kivoja muistikuvia lapsuudestani. Muistan mummoni kauniit sinikukkaiset Arabian kahvikupit ja Hannatädin pikkuleivät. Lapsena en ole kookospalleroita syönyt, en tainnut edes tietää mitään kookoksesta enkä palleroista! Hyviä ne kuitenkin ovat teen tai kahvin kanssa. Samoin olen ostanut Goalla paikallisten leipomoiden tekemiä erilaisia kuivakakkupaloja. Maukkain oli taateli-hedelmäkakku ja rusinakakku oli myös hyvää. Jouluisin maustein maustettu hedelmäinen Mince pie maistuu teen kanssa herkulliselta.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Nyt olen reilun vuoden eläkeläisen elämää viettänyt yli 40 vuoden työuran valtion logistiikkapuolella tehnyt nainen. Asustelemme miehen kanssa kahdestaan. Elämä on kuljettanut jyrkkää ylämäkeä kohti, toki tasaista ja alamäkeä on myös ollut. AY-toiminnassa olen ollut monessa hommassa mukana, osaston puheenjohtajan ja liiton hallituksen hommat tulivat tutuiksi. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän sydämet mennessään.

Hae blogista