Nuoruuden ystävä löytyi kemiläisen muotitalo Bombuksen kuvista!

Mukava yllätys löytyi viikonloppuna kemiläisen muotitalo Bombuksen järjestämästä asiakasillan kuvista. Siellä hymyili tuttu nainen nuoruudesta. Ystäviä oltiin ja yhteyttä pidettiin, vaikka elämä on kuljettanut minua pari kertaa eri paikkakunnalle.

Yritin etsiä ystävääni facebookista, mutta en häntä löytänyt. Kyselin parilta kaveriltani, tuntevatko he mahdollisesti kuvan naisen ja tietävätkö hänen tämänhetkistä sukunimeä. Pienen salapoliisityön jälkeen asia selvisi ja ilokseni hänelle löytyi puhelinnumero. Sunnuntai-iltana soitin ja tuttu ääni sieltä vastasi. Kerroin kuka olen ja niinhän sitä juttua ja naurua riitti pitkäksi toviksi. Päällimmäiset kuulumiset ehdittiin vaihtaa ja kertoa vähän miten tällä hetkellä menee. Puhelun aikana sovittiin, että pidetään yhteyttä ja yritetään järjestää tapaaminen synnyinkaupunkiini. Kerroin myös, että kirjoitan ET-lehteen blogia nimeltä ”Elämän pärskeet”. Blogi ei ole paperilehdessä, vaan ET-lehden nettisivulla.

Kyllä netistä on hyötyä ja iloa, sieltä voi tarkistaa monia asioita ja tietoja. Näin ei ollut lapsuudessani. Mieleeni on jäänyt tapaus, kun yksin matkustin junalla Kemistä Hämeenlinnaan mummon luo ensimmäistä koululaisen kesälomaa viettämään. Tuolloin olin 7-vuotias. Asia oli sovittu äitini ja mummoni kesken kirjeitse. Kaikki meni hyvin, ensimmäisen kerran eväitä taisin syödä jo ennen Oulua! Tiesin, että Hämeenlinnaan tullessa kun junan ikkunasta näkyy Aulangon hotelli ja mennään rautatiesillan yli on vaatteet ja tavarat laitettava kasaan. Aina oli mummo asemalla sovitusti vastassa!

Itse en olisi uskaltanut 7-vuotiasta poikaani laittaa yksin matkustamaan noin pitkää junamatkaa. Lapsuudessa ehkä ihmiset olivat luottavaisia ja rehellisiä ja uskoivat hyvää vieraista ihmisistä.

Pojaltani tuli eilen aamulla WhatsApp-puhelu Phuketista ja muutamia viestejä ja valokuvia myös. On se nykyisin kätevää. Eipä tämmösiä ohjelmia ole ollut omassa nuoruudessa eikä edes nettiäkään. Tänään kuitenkin asiat ovat monelta osin paremmin ja helpommin hoidettavissa.

Eilen oli ruokana jauheliha-pinaatti pastaa. Eihän sitä oltu etukäteen suunniteltu tehtäväksi. Edellisenä päivänä kävin kaupassa ja olin huolimaton tarvikkeiden ostossa. Minun piti ostaa pastaa varten kasviksia ja parmesaanijuustoa. Molemmat jäi kauppaan, onneksi jauheliha tuli mukaan. Rupesin kotona pakkasesta katsomaan kasviksia, ei löytynyt. Vaihtoehtoja oli virheät pavut, pinaatti ja monenlaisia marjoja. Marjat ja pavut hylkäsin ja painekattilassa valmistui pasta jauhelihasta ja pinaatista. Ruoka oli erittäin hyvää, taitaa olla parasta pastaa mitä on ikinä tehty. Juustoraastetta löytyi myös kaapista.

Tänään on jälleen satanut vettä ja räntää koko päivän. Hanget ovat sateen ansiosta humahtaneet paljon ja vesilätäköt ovat valloittaneet maiseman likaisten lumipenkkojen kanssa. Onneksi kevät edistyy hyvää vauhtia ja yölämpötilat ovat plussan puolella. Kevätpäiväntasaus on tulevana keskiviikkona ja valoisuus lisääntyy päivä päivältä.

Olipa kiva tehdä sukat hyvälle ystävälle. Hän halusi sillasukat, mutta valinta jäi minulle sukista. Valepalmikoita hän oli ihaillut, sellaiset tulee saamaan. Sinisen ystävälle tein lisäksi keväiset värikkäät sinivoittoiset sukat. Toivottavasti sukat ovat mieleiset!