Talvi tulee

Viikolla oli monta sateista, myrskyistä päivää, jolloin ei tehnyt mieli ulos mennä. Eilen aamulla oli kaunis aurinkoinen ilma. Iltapäivällä alkoi lumihiutaleet hiljalleen leijailla. Lumen tulo kiihtyi iltaa ja yötä kohden. Aamulla oli maa valkoinen ja lämmintä pari astetta.

Lapsuudessa tässä vaiheessa olisi jo sukset ja kelkat haettu pihalle ja ehkä suksia vähän kokeiltu jalkaan. Hiihtämään ei vielä näillä lumilla pääse.

Mun hiihtouran alkuaikoja oli mäystinsukset jalassa, rytisauvat käsissä ja kilolasit päässä. Tuolloin oli kunnon talvet, paljon pakkasta ja lunta hiihtämistä ja potkuttelua varten.

Kuvan ottamisesta on muutama vuosikymmen aikaa, muistan kuitenkin hyvin pyhäpäivän, kun isällä oli vapaata töistä! Minulla on tätini kutoma sininen villatakki, äidin tekemä sini/valkoruudullinen olkainhame ja pinneillä päähän laitetut kiharat. Velipoika on herrasmiehenä kravatti kaulassa ja tätin kutoma villatakki päällä, ne oli ihania lapsuusaikoja, joita voi vieläkin hyvällä mielellä muistella. Paljon on päiviä ja elämää mahtunut kuvan ottoajan ja tämän päivän väliin. On hyviä ja vähemmän hyviä päiviä ollut, mutta hengissä ja terveenä tätä päivää eletään monin ihanin muistoin.

Vuosikymmeniä sitten ei ollut telkkareita, tietsikoita eikä älyluureja. Isän kanssa kateltiin karttakirjaa ja eri maita, haaveilin kaukaisista maista, satujen Istanbulista ja Intiasta sekä tietysti lentävästä matosta. Myöhemmin nuo paikat on nähty moneen kertaan, lentävää mattoa ei vaan ole näkynyt. Ehkä sen aika vielä tulee!

Tällä hetkellä koronatilanne jännittää meitä kaikkia. Päivittäin julkaistavat tartuntaluvut ovat nousujohteisia olleet muutaman päivän. Oman paikkakunnan luvut ovat myös hieman nousussa ja karanteeniin on laitettu iso joukko ihmisiä. Voi kun tartunnat saataisiin rauhoittumaan ja tilanne hallintaan. Hyvä uutinen oli koronarokotteen saatavuudesta ja Suomessa kaikki halukkaat on luvattu rokottaa. Asiantuntijat arvelivat, että ensi kesään mennessä suurin osa olisi maassamme saanut rokotteen. Silti positiivisin mielin mennään kohti joulua.

Eräs ystäväni sanoi aamulla, että ei valita yhtään mistään asiasta, ei edes koronasta, kun on oma koti, johon voi mennä rauhallisin mielin työpäivän päätteeksi. Kaikilla Suomessakaan ei ole omaa kotia ja koronaa joutuu sairastamaan kaduilla ja porttikäytävissä. Osa näistä kodittomista ihmisistä on onneksi päässyt sairaalaan hoitoa saamaan!

”Mulla yksi pyyntö vain ois: anna elää täyttä elämää”.

Tällä asenteella me jatketaan marraskuun viimeisiä päiviä eteenpäin!