Puolen yön aikaan oli rappusten edessä, ikkunoiden alle parkkeerattu käynnissä oleva nuorten auto, sisällä poika ja tyttö. Seurasin tilannetta ja päätin puuttua asiaan. Menin ulos ja pyysin kuljettajaa siirtämään auton vieraiden autoille varatulle parkkipaikalle. Ei siirtänyt, vaan kuski sanoi minulle, että tässä voi vapaasti parkkeerata. Liikennemerkki ja järjestyssäännöt kieltävät kylläkin sen.

Kohtaamisesta kehkeytyi kireä tilanne ja sanailu. Kuljettaja sanoi, että tähän saa pysähtyä jos muuttaa. Minä kysyin, no muutattako te. Vastaus oli, ei muuteta. Tähän jatkoin, että tämä on pelastustie, eikä tässä saa pysäköidä. Kysyin asuuko teistä kumpikaan tässä talossa. Muutoin vähäpuheinen tyttö vastasi, että hän asuu. Kysyin kuitenkin missä hän majailee. Nelikolmosessa kertoi kämppäilevänsä. Kuski kysyi, miksi kyselen asutaanko me tässä. Tuumasin, ettei aikaisemmin ole ollut tämmöistä riesaa ja tytön mukana riesa ja sinä tähän ilmaannuitte. Lupasin ilmoittaa isännöitsijälle ja soittaa poliisit, jos sanoma ei mene perille.

Sanailu väärin pysäköinnistä jatkui ja jatkui, kunnes päätin lähettää kaverin matkoihin autoineen. Kehoitin kokeilemaan meneekö autossa ykkönen päälle ja lähteekö se kaasulla liikkeelle. Kuski hermostui ja käytti laatusanoja ”V...n tyhmä ämmä” ja kaasutti pois paikalta.

Monenlaista arvonimeä olen elämäni aikana saanut, tätä en ole kyllä ansainnut! Jäin pohtimaan nuorten käyttäytymistä ja kielenkäyttöä. Autossa ollut tyttökaveri istui koko ajan hiljaa, mutta mahtoiko hän ymmärtää, että poika saattaa sanoa joku päivä samoin myös hänelle.

 

 

Eilen tuli puhelu keskusvaalilautakunnasta ja sovittiin, että tänään sieltä tulee henkilöt kotiäänestystä hoitamaan. Viime vuonna mieheni sai kotona äänestää huonen liikuntakyvyn vyuoksi, mutta minun piti käydä äänestämässä muualla. Tänä vuonna minäkin sain äänestää samalla kertaa kun vaalilautakunnan porukkaa tuli meille.

Minua kyllä ihmetyttää uutinen lehdessä, ettei ihmiset tiedä mitä puoluetta äänestävät saati sitten henkilöä. Meillä on puolue ja henkilö ollut tiedossa kauan aikaa.

Parina päivänä syötiin paistettuja silakoita pottumuusin, voisilmän ja sitruunan kera. Silakat oli ruisjauhoissa pyöräytetty ja voissa paistettua perinteistä suomalaista ruokaa.

Eilen poikamme kotiutui  kolmen viikon mittaiselta Thaimaan reissulta. Hän palasi sieltä buddha-patsaat kainalossa. Seurasimme hänen paluumatkaa: www.flightradar24.com sivulta, josta voi nähdä koneiden liikkuvan reaaliajassa. Paluumatka alkoi maanantaina Phuket-Bangkok ja jatkui seuraavana iltana Bangkok-Doha. Dohassa oli konneen vainto Helsinkiin. Eilen aamulla hän oli Helsingissä ja iltapäivällä oli lento Ouluun. Eilen syötiin suomalaista ruokaa, jauhelihakastiketta, keitettyjä perunoita ja salaattia. Ne maistuivat pojallekin hyvältä monen viikon riisin ja kanan syönnin jälkeen.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat