Kirjoitukset avainsanalla ruokakauppa

 

Tänään oli lämmin aurinkoinen ja tuulinen kevätpäivä ja vettä oli joka paikassa lammikoiksi asti. Mietin, mihin kauppaan menen viikonlopun ruokaostokset tekemään. Päädyin parkkipaikalle, jossa on kaksi markettia. Toisen parkkipaikka oli täynnä, joten valitsin vähemmän autoja olevan parkkipaikan ja kaupan.

Ruokaostokset tein suunnitellusti lapun mukaan. Kaupassa ei ollut ruuhkaa ja kärryyn löytyi helposti tarvittavat tavarat. Sitten vain kassoja kohti.

Palvelevia kassoja oli muutama, eikä niillä ollut paria ihmistä enempää jonoa. Vaklasin sellaisen kassajonon, joissa asiakkailla oli pienet ostokset. Nostin hihnalle omat ostokseni ja viimeiseksi olin kukkakimppua laittamassa hihnalle, kun huomasin takana naisen tarkkailevan ostosteni määrää, vilkaisin ja jatkoin ”seuraava asiakas”-palikan laittoa hihnalle.

Takanani oleva nainen kysyi, voinko maksaa tämän yhden ostoksen ensin? Olin kysymyksestä ällistynyt, kun hän oli minun jälkeen maksuvuorossa, eikä minulla ollut hihnalla runsasta tavaramäärää. Minulla ei varmaan mennyt minuuttia paria enempää kun sain ostokseni maksettua. Naisella oli kädessä kinkkupaketti ja tuntui olevan älytön kiire. Hänkin oli eläkeläisikäinen! Sanoin, että jokainen maksaa vuorollaan ja onhan täällä itsepalvelukassoja, niistä selviää nopeasti pienillä ostoksilla. Tähän löytyi vastaus, ettei kortilla viitsi parin euron ostosta maksaa. Vastasin, kyllä kortti hyväksyy vaikka euron ostoksen.

Nainen käveli röyhkeästi ohitseni ja maksoi kinkkupakettinsa ennen minua, härskisti etuili. Lähtiessään vielä vihaisesti mulkoili, kun en ollut suostuvainen.

Pakkasin tavarani ja lähdin ovesta ulos. Oven ulkopuolella oli liukasta ja iso vesilammikko. Olisi ollut kiva näkymä kun tämä kiireinen nainen olisi ollut lätäkössä rähmällään ja kinkkupaketti olisi kellunut vieressä!

Suomessa on totuttu jonottamaan ja odottamaan omaa vuoroa kohteliaasti ja kiltisti. Intialaisessa pienessä kaupassa kaikki on toisin. Siellä kaikki änkeytyvät yhtä aikaa kassalle ja yrittävät saada tavaransa kassanhoitajan eteen välittämättä jonosta.

Suurissa supermarketeissa Intiassa homma toimii eri tavalla. Lyhyt liukuhihna vie tavarat kassalle ja hihnan päässä on henkilö, joka pakkaa ostokset. Vaihtorahat voi jättää tavaroiden pakkaajalle. Kuitti ostoksista pitää ottaa mukkaan ja siihen saa oven ulkopuolella olevalta vartijalta leiman, jolla pystyy palauttamaan tai vaihtamaan ostoksia.

Goalaisella torilla kaupankäynti on yksinkertaista, valitset tavaran ja maksat sen samalla myyjälle.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Blogiarkisto

2019

Kategoriat