Kirjoitukset avainsanalla lääkkeet

Takapakkia! Näin tänään tuntuu mieheni voinnin suhteen käyneen. Päivällä oli sovittu aika sairaalan polille lääkärin tapaamiseen. Lääkäri totesi myös saman, takapakkia on hieman tullut.

Takapakkia tuli myös sään suhteen. Lumihiutaleita on leijaillut maahan ja pohjoisesta puhaltelee kylmä tuuli. Onneksi ei ollut aamulla 20 cm lunta, kun minulla on jo kesärenkaat alla.

Viimeisen parin kuukauden aikana on verikokeita otettu monta kertaa ja joitain arvoja erityisesti on tarkkailtu. Ultran avulla on lääkäri yrittänyt löytää sellaista suonta, josta voidaan varjoainetta laittaa ja pukata ukko kapseliin kuvattavaksi. Kuvat on kyllä tullut otetuksi, mutta ongelmia on varjoaineen laittamisen ja verikokeiden ottamisen kanssa. Ei tahdo enää kolmen vuoden vakavan sairauden jälkeen löytyä sellaisia verisuonia, jotka olisivat suosiollisia pisteltäviksi.

Tänään oli hyvä käynti kaikesta huolimatta. Lääkäri katsoi ihomuutokset ja keskusteltiin, miten olisi viisainta lääkitystä jatkaa. HUSin lääkäreitä oli myös konsultoitu ja yhteisymmärrys löytyi, miten edetään lääkkeiden kanssa.

Nyt otettiin uudelleen käyttöön sellainen lääke, jonka tehtävänä on säädellä elimistön immuunijärjestelmän toimintaa kantasolusiirron jälkeen. Lääke estää siirrännäiseen kohdistuvaa hylkimisreaktiota estämällä sellaisten solujen kehittymisen, jotka muutoin hyökkäisivät siirrettyä kudosta vastaan. Tämä lääke yhdessä kortisonilääkkeen kanssa pitäisi nopeuttaa paranemista.

Yksi ikävä asia tässä uudelleen käyttöön otetussa lääkkeessä on. Sen kanssa ei voi verenohennukseen määrättyä uusinta lääkettä käyttää, pitää siirtyä jälleen napapiikkeihin. Huomenna apteekista haen napapiikit ja iltaisin lassautan lääkkeen isännän vatsanahkaan. Tuttua hommaa piikin laittaminen on monen kuukauden ajalta. Normaalia nujuamista sairauden ja terveyden välillä, kyllä tämä taas tästä, kuten niin monesti aikaisemminkin!

Menin apteekkiin uusia lääkkeitä hakemaan saman tien. Kysyin piikkien hintaa, tiesin niiden olevan kalliita. Sanoin, että otan vain 30 kpl ja myöhemmin lisää kun tietää kuinka pitkään piikitys jatkuu. Kesäkuussa on kontrolli ja lääkettä myydään 10 kpl pakkauksissa. Apteekissa farmaseutti sanoi kun hinnasta puhuin, että kerryttäähän ne omavastuuta. Sepä ei siinä tilanteessa yhtään helpottanut kun lasku oli suuri. Tottahan toki tiedän, että kalliit lääkkeet kerryttävät nopeasti omavastuuta. Näin on ollut monen viimeisen vuoden aikana. Samoin sairaalamaksujen maksukatto alkaa lähennellä täyttymistä. Kotiin kuitenkin tulin muovikassillinen lääkkeitä ja huomenna haen lisää, kaikkia tarvittavia ei apteekissa hyllystä löytynyt. Onneksi tukussa oli.

Uusia verikokeita, lähete röntgeniin, aika sairaalan fysioterapeutin vastaanotolle ja kontrolliaika lääkärin vastaanotolle sovittiin käynnin yhteydessä.

Huhtikuussa mieheni on osallistunut kuusi kertaa voima-tasapainoryhmän liikuntatunneille. Ryhmän tavoitteena oli helpottaa tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja parantaa sekä ylläpitää toimintakykyä. Tässä ryhmässä oli muutama ihminen, joiden kunto oli heikko, eikä kyllä parannusta tullut. Epäilen, ettei edes toimintakyvyn ylläpitoon jumpalla ole mitään merkitystä.

Kirjastosta löysin mielenkiintoisen kirjan: Vireyttä vuosiin viisailla valinnoilla. Kirjassa on ohjeita ruokailuun, liikuntaan, painon hallintaan, stressin hallintaan ja monenlaisia ruokaohjeita. Kirjaan ja oheisiin pitää tutustua ja ehkä jotain ottaa itselle käyttöön!

Minulla on urheilukello sykkeenmittauksella, jota aina lataan kun jotain kirjoittelen. Usein olen miettinyt, että olisi itselläkin hyvä olla jokin piuha, jonka voi johonkin laitteeseen tökätä ja ladata täyteen.  Monta kertaa sellaista olisin tarvinnut.

 

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Kulunut viikko oli vaihteleva ja monipuolinen ilmojen ja asioiden suhteen. Pari ensimmäistä päivää meni laboratorio käynnin ja autojuttujen merkeissä.

Torstai oli pitkä päivä sairaalaympyröissä. Aamulla lähettiin kotoa klo 8 jälkeen ja kotiuduttiin 10 tunnin kuluttua. Parkkiongelma kyllä on hiivatin hankala. Avohoitotalon parkkimökki oli täynnä samoin pihapaikat. Kaupungin sairaalan parkkihalliin sain auton tungettua. Klo 15 jäläkeen tassuttelin autoa hakemaan OYSin parkkipaikalle.

Kyseessä oli normaali ennakoitu poliklinikka käynti. Lääkäri oli vain kiireisen tuntuinen, kuten aina. Ei tahtonut malttaa keskittyä asioihin. Onneksi minä ite olin mukana ja tiedän aika tarkkaan mitä ja milloin on tehty ja missä.

Labratulokset olivat hyviä. Isännällä ei ole ”hemppa” ollut kolmeen vuoteen noin hyvissä lukemissa. Lääkelistaa katsottiin ja merkintöjä siihen lääkäri teki kynällä. Sutattu lääkelista minun piti kotona tehdä uudelleen puhtaalle paperille. Listaa ei olisi kukaan kyennyt muutaman päivän kuluttua lukemaan.

Kaikkein mukavin asia oli, kun jokailtainen napapiikin laittaminen loppui. Oon isäntää piikittänyt lähes kolme vuotta, ihmettelin mitä me nyt tehdään illalla klo 20? No, vielä laitetaan parin viikon ajan leikattuun silmään tippa tuohon aikaan.

Injektioneste-lääke vaihdettiin suun kautta otettavaan hiivatin kalliiseen lääkkeeseen. Lääkäri lupasi tehdä B-todistuksen, niin lääkkeen saa kelakorvauksen jälkeen edullisimmin. Niin, verikokeista selvisi, että miehellä on tarpeeksi vastustuskykyä, sitä ei tarvii enää pullosta laittaa!

 


Lääkärin tapaamisen jälkeen oli pari tuntia aikaa, ennenkuin viimeinen Nanogam-lääketiputus Medisiinisessä Päiväsairaalassa laitetaan. Kävimme sairaalan kahviossa sillä aikaa syömässä. Medisiiniseen mentiin tunti etuajassa, sieltä aina löytyy ymmärrystä ja ystävällisyyttä ilman kiireen tuntua. Ensin tiputettiin puoli tuntia kortisoonisekoitetta ja sitten Nanogam. Kaikki tämä lääkitys kestää useamman tunnin. Monesti on saatu oma huone, jossa on voinut itekseen olla. Nyt oli vapaana sänky isossa tilassa. Hyvin tämäkin vaihtoehto kävi. Minä olin varustautunut asiaan hyvin, eli lankakerä oli mukana. Yhden sukan ehdin odotellessa tekemään.

Nyt voi huokasta, monenlaisia asioita oli viikolla hoidettavana. Eilen vielä oli katastuskonttorilla käynti. Aamulla tuli uudet nastarenkaat auton alle. Autossa oli kitkarenkaat, niillä en halunnut luistella, joten renkaiden ostoon oli lähdettävä. Huippu ”miesten” kauppa oli rengasliike. Mustat muhkeat sohvat ja tuoretta kahvia, eikä ollut vilskettä...vielä. Kaupassa oli pari miestä pipot päässä ja molemmat räpläilivät tietsikkaa. Renkaiden koot ja hinnat oli seinällä todella hyvin näkyvillä. Ei tarvinnut kysellä eri merkkien hintoja, katsoa vain ja päättää minkähintaiset haluat ostaa. Helppoa!

 


Hopelle kävin vielä viemässä lasten villasukkia kassillisen ja kurvailin miehelle naapurikunnasta lisää jääkarhukerrastoja.

 

Tänään oli aamulla aurinkoinen ilma, liian aurinkoinen vasta leikatuille silmille. Iltapäivällä oli pilvistä ja kävimme ajelemassa ja katsomassa miltä pakkasten jälkeen vesisateinen kaupunki näyttää. Keväinen kurainen oli keli. Viime yönä oli lämpötila plussan puolella. Nyt on päivällä pituutta yli 9 tuntia.

Juuri otin viimeisen pullasatsin uusista pois. Minun pitää kyllä skarpata, kun samankokoisesta taikinasta olen aikaisemmin saanut kolme rusinapullaa enemmän aikaiseksi!

 

 

Selviytyjä on se, joka elää läpi ne päivät, jotka hänelle on annettu. Ei haittaa jos turkkiin on tullut takkuja ja tassuihin haavoja...
Aaltoina tämä elämä menee, pitää vaan oppia pysyyn pinnalla!❤️

Kommentit (0)

Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Blogiarkisto

2019

Kategoriat