Katri Kulmunin valinta puheenjohtajaksi toi mieleen mukavia muistoja koululaisena tehdystä pyöräretkestä Kemistä Haaparannalle.
Oli aurinkoinen syyskuinen päivä ja koulussa oli ulkoilupäivä. Pyöräretki oli vaihtelua, normaalisti käytiin puolukoita poimimassa ainakin yhtenä päivänä ellei useamminkin. Tuo päivä oli kiva, kun porukalla pyöräiltiin Kemistä Haaparantaan. Taidettiin siinä vähän kilpaakin ajaa tavallisilla pyörillä. Kenelläkään ei tuolloin ollut vaihdepyörää saati läskirenkaista pyörää. Opettajan tiukat ohjeet, miten pitää peräkkäin ja rauhallisesti ajaa, unohtuivat heti kun ope ei ollut näköetäisyydellä.
Matkan varrella olevilla kallioleikkauksilla oli tarkoitus syödä ja tarkistaa, että kaikki olivat mukana. Opettaja oli jo lähestymässä eläkeikää ja pyöräilyvauhti oli hieman hitaampi kuin meillä 10-vuotiailla liikkuvilla lapsilla. Opettajaa siinä sitten odoteltiin. Opettajalla oli porukan hienoin musta pyörä, jossa oli värillinen suojaverkko takarattaan ympärillä. Yhtään pyykkipoikapärättiä ei pinnoissa hänellä näkynyt! Ohjaustangossa oli hieno toimiva soittokello, jota vivusta voi rimpauttaa tarvittaessa. Eväät syötiin ja mehua juotiin ja matka jatkui Tornioon. Siellä pysähdyttiin ennen tullia ja sovittiin miten matkaa jatketaan. Rauhallisesti, jonossa ajaen ja liikennesääntöjä noudattaen. Nämä oli ohjeet.
Tuolloin Haaparanta oli vilkas ja kaunis kaupunki, jossa oli erikokoisia kauppoja paljon. Jokaiselle paikka oli tuttu, käytiinhän tuolloin paljon naapurimaassa ostoksilla. Voita, vehnäjauhoja, banaaneja sekä Gevalia-kahvia ainakin sieltä ostettiin.
Me käytiin Haaparannan kaupoissa karkkia ostamassa ja paluumatkalle sai jokainen lähteä omia aikojaan. Pienissä ryhmissä pyöräiltiin kotiinpäin.
Karkkien syömisen jälkeen teki mieli jotain hieman suolaisempaa ja poikettiin pieneen kyläkauppaan ostamaan Lauantai-makkaraa. Myyjä kysyi, kuinka iso pala laitetaan, me haluttiin ostaa siivumakkaraa. Siivutuskonetta kaupassa ei ollut, joten veitsellä myyjä leikkasi muutaman siivun jokaiselle. Lapsia kun oltiin ja monet asiat nauratti, niin teki makkaran siivutus veitsellä. Vieläkin naurattaa. Tämä kauppa oli lähellä Kulmunin peltoja, ehkä Katrin sukujuuret ovat tuolta lähtöisin? Tämä kauppajuttu ja Katrin valinta puheenjohtajaksi toi muistot mieleeni.
Minä olen saanut ensimmäisen kaksirattaisen pyörän Haaparannalta. Eka luokalle mennessä ostettiin rannekello pienessä puutalossa olevasta kelloliikkeestä ja punainen koululaukku tavaratalosta.
Tuolla pyöräreissulla ajelin vihreällä Monark-pyörällä, jonka olin saanut serkultan,i kun he muuttivat Nurmijärveltä Helsingin keskustaan ja siellä ei pyörää tarvinnut. Harmi, kun yhtään valokuvaa ei ole tuolta reissulta, muistoissa vain kuvat!
Kiva kertomus!
Ihmetyttää, että silloin päästettiin 10-vuotiaat ominpäin pitkälle paluumatkalle. Tänä päivänä ei päästettäisi.
Itsekin eläkeläinen, ja muistan toki lasten suuremman vapauden tehdä mitä lystää, vanhemmat eivät paljon perään katsoneet. Mekin saimme olla läheisessä jokirannassa pulikoimassa ilman valvontaa nuorempinakin.