Kirjoitukset avainsanalla islantilaisia villapaitoja

Monia vuosia hurahti työelämän pyörteissä ja pyörityksessä. Joskus väsytti kotiin tullessa illalla tai yöllä työreissuilta yhteisten asioiden hoitamisesta. Onneksi kotona oli ymmärtäväinen mies, joka huolehti ruokapuolen ja aina oli valmis ruoka odottamassa. Noiden vuosien aikana en ehtinyt montaa kertaa puikkoja heilutella enkä ompelukoneella hurruuttelemaan.

Onneksi minulla oli hyviä työkavereita ja monet villasukat sain lahjaksi. Kaisa erityisesti oli ihanien villasukkien tekijä, häneltä sain useat sukat. Ihana asia silloin ja edelleen lämmittää mieltäni. Tuolloin päätin, sitten kun työhommat helpottaa, niin minä alan villasukkia tekemään. Pidin lupauksen.

Sairaalaan olen tehnyt paljon sukkia syöpäpotilaille, isoille ja pienille. Yli sata sytopipoa on puikoiltani valmistunut sairaan päätä lämmittämään. Terve ihminen ei voi tietää, kuinka vakavasti sairas voi palella erilaisten hoitojen ja lääkityksen vuoksi. En minä tiennyt, mutta tapasin erään ihmisen sairaalan käytävillä ja hän kertoi asiasta.

Iso projekti oli myös pienessä ajassa kutoa Pohjois-Korean maaseuden lapsille 50 sukkaparia. Tein värikkäitä sukkia lasten iloksi ja pieniä jalkoja lämmittämään. Talvet siellä ovat yhtä kylmiä kuin Suomessa, asunnot huterampia kuin meillä. Sukat menivät perille yhden tunnetun järjestön kautta, heillä oli siellä työntekijöitä projektihommissa. Pohjois-Korea on sulkeutunut maa ja avun perille meneminen oli siellä työskentelevien luotettavien ihmisten ansiota.

Paikallinen sanomalehti Kaleva teki sukista ja minusta tuolloin kivan jutun kuvien kera verkkolehteensä. Tästä on jokunen vuosi jo aikaa.

Monet kauniit pohje- ja nilkkapituiset kuviosukat olen tehnyt äitienpäiväksi samoin isänpäiväsukkia eri pituisilla varsilla. Jouluksi on villasukkia valmistunut moneen jalkaan ja tarpeeseen.

Muutama vuosi sitten alkoi islantilaisten villapaitojen neulontabuumi. Aluksi en innostunut villapaidoista yhtään, olinhan vuosikymmeniä aikaisemmin kutonut norjalaisia villapaitoja vinon pinon. Kuinka sitten kävi, jokunen islantilainen villapaita on tullut tehtyä reilun parin vuoden aikana.

Ensimmäisen villapaidan ohje löytyi jostain netin uumenista, oli ilmaisohje. Lankoja oli mahdoton löytää kivijalkaliikkeestä omasta kaupungista. Jouduin tilaamaan ympäri Suomea eri nettikaupoista lankoja ja värivalikoima oli varsin suppea, lähes olematon.

Lankojen vaikeasta saatavuudesta varmaan johtui, että mieleisiä värejä ostin aina kun niitä oli jossain saatavilla. Muutamaa väriä odoteltiin lähes 2 vuotta! Luotettavimmat lankakaupat värijen osalta löytyivät Kuopiosta ja Äkäslompolosta.

     

Tällä hetkellä lankoja ja värejä on hyvin saatavilla. Nyt lankani ostan pienestä lankakaupasta muutaman kilometrin päästä. Kauppa on ihana ja siellä on mukava käydä hypistelemässä keriä ja uusia värejä. Kaupan omistaja on suunnitellut islantilaisista langoista malleja muutaman kirjan verran. Monet kirjojen valmiit neuleet on liikkeessä nähtävillä ja sovittaa niitä myös saa sekä innostua itse tekemään kivan mallin mukaan.

Viimeisin mallikirja on norjalaisille langoille, ihania lankoja, värivalikoima on runsas ja upea. Norjalaisista langoista olen minäkin itselleni kutonut pari paitaa ja yhden mekon.

Villapaita päällä on sattunut muutama kiva kohtaaminen ihmisten kanssa. Usein huomaan, että villapaitaa katsotaan ensin kauempaa ja viimein rohkaistutaan juttelemaan.

Olin ruokakaupassa ja eräs vanhempi nainen sanoi ”ompa sinulla kaunis villapaita”. Kiitin kohteliaasti ja kerroin paidan olevan islantilaisesta hahtuvalangasta tehty ja väri on talven sininen ja malli on Hopi. Paita on muuten edelleen minun lemppari! Hyllyjen välissä juteltiin molempien harrastuksista ja minä sain kutsun nukkekotiryhmään, joka kokoontuu kotini lähellä. Harmi, ryhmä on ollut muutaman kuukauden tauolla.

Olen myös myynyt kauppareissulla päältäni villapaidan! Jonossa nainen otti hihasta kiinni ja pyysi syrjään jutteleen, hämmästyin. Hän halusi ostaa päälläni olevan neuleen, kysyi paljonko pyydät ja myytkö? Yritin änkyttää, että mulla ei ole alla mitään, en voi myydä. Huomenna voin kyllä neuleen postittaa. Ratkaisu löytyi, hän sai neuleen ja minä hänen lyhythihaisen T-paidan ja setelit. Onneksi auto oli lähellä ja ulkona lämpöasteita, vaikka elettiin elokuun viimeisiä päiviä. Ei ollut enää T-paitakelit! Kotiin menin t-paidassa ja kerroin miehelleni tapahtuneen. Yhdessä naurettiin ja ihmeteltiin, että kaikkea voi sattua.

Tunika oli nimeltään ”kesänkulku”, joka matkasi Kemiin. Tapaus jatkui sen verran, että kävimme poikani kanssa Kemissä kyläilemässä ja samalla palautin t-paidan omistajalleen takaisin. Tämä hauska tapaus jatkui kivasti, mutta se on toinen tarina...

Usein tuntuu, että se viimeisin paita on kaunein. Tämä viimeinen oikeesti on mielestäni kaunis. Nyt paita lämmittää viileinä kesäiltoina, syksyn koleudessa ja talven viimoissa paidan uutta omistajaa.

Lankoja on varastossa usean paidan verran ja kauniita malleja on maailma täynnä. Kesälläkin puikoille on käyttöä! Tämän ihanan harrastuksen myötä olen saanut runsaasti ystäviä ja tuttavia. Neulojista, lankakaupan omistajasta, mallin suunnittelijasta, neulemerkin tekijästä ja villapaidan käyttäjistä. Kontaktit eri tahoille ovat olleet sydämellisen rikkaita!

Hyvää kesää ja upeita villapaitakelejä!

 

Kommentit (1)

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
1/1 | 

Olet sinä kadehdittavan taitava ja ahkera kutoja! Onnittelut! Anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alkuvuosi oli kamala, isäntä ei meinannut toipua millään ja päästä sairaalasta pois. Lääkäri soitti teholta kaksi eri kertaa ja aloitti puhelun kertomalla, mitä ei voida tehdä! Kysyin, onko tilanne vakava, lääkäri vastasi, että on erittäin vakava, hengenvaarallinen. Lopuksi hän totesi, me tehdään kaikki mitä voidaan ja hoidetaan hyvin.

Aina kun teholta soitetaan se aina säikäyttää. Minä sain kuitenkin luvan käydä katsomassa miestäni teholla. Hoito onnistui hyvin ja mies kotiutui.

Parasta oli kun huumorintajuinen mieheni jälkikäteen totesi, että sairaalareissuja oli niin riittävästi, että hänet olisi voitu kirjata sairaalan kalustoon kuuluvaksi. Positiivinen elämänasenne on auttanut meitä jaksamaan ja luottamaan parempn huomiseen.

 

Kesällä, kun kaikki alkoi kääntymään jo parempaan suuntaan, muutimme hienoon uuteen asuntoomme. Kesän helteistä ei tarvinnut tuskailla, kun ilmastoinnin .viilennin piti lämpötilan sopivana. Asuntomme sijaitsee seitsemännessä kerroksessa. Kokonaan lasitetulta 9 metriä pitkältä parvekkeelta voi ihailla ja nauttia upeista taivaista, auringon nousuista ja laskuista. On mukava, kun voi hurauttaa hissillä autohalliin ja lähtä kylille.

Elämä on nyt varsin mukavaa. Meillä on puuhaa yllin kyllin. Kummallakin on kivat harrastukset. Minä kudon islantilaisia villapaitoja, hieman askarteluhommia on syksyn aikana tehty ja jotain on tullut kirjoitettuakin. Nämä homaat jatkuu edelleen.

Mieheni on kirjoittanut kirjoja ja 60-luvun muistoja sanomalehti Kalevaan. Pienoismallilaatikot on kaivettu komerosta ja mallien rakentamista sekä maalipurkkien korkkien avaamista on lähes päivittäin. Niiden tarvikkeiden hankintaan on käytetty Kiinan edullisia verkkokauppoja.

Yhteinen harrastus on sisustaminen. Ollan tehty monenlaisia asetelmia ja tuunattu kotiamme meidän näköiseksi. Kesällä jouduimme hankkimaan huonekaluja Ruotsin verkkokaupoista, kun Suomen huonekaluvalmistajat lomailivat. Poika vietti melkein koko lomansa meidän huonekalujen kokoamispuuhissa.

”Kun vaikeaa on mulla, niin silloin tiedän sen, sun viereesi voin tulla ja on yö taas lämpöinen. Oon kiitollinen siitä, että kanssasi olla saan. Ei mitkään lauseet riitä rakkaudesta kertomaan. On joskus ollut tiukkaa, vaan nyt on helpompaa. Kai sääntöänsä tiukkaa kohtalo myös noudattaa. Kun itsestänsä antaa, niin silloin myöskin saa ja kaksin jaksaa kantaa myös taakkaa raskaampaa. Nää kaikki vuodet yhteisemme, antaneet niin paljon on. Nyt hiljaa vanhenemme kultaan ilta-auringon”.

Tuo Souvareiden kaunis laulu on meidän laulu.

 

Hyvää Uutta Vuotta 2023!

 

Kommentit (14)

Elämään ja onneen ei saa takuutodistusta. Onni on kerättävä pieninä murusina. Meillä on onnenmurusia kerätty pitkin elämää, useita kymmeniä vuosia.

Päivitimme ja vahvistimme avioliittomme uusin sormuksin.

Joskus on aika pysähtyä miettimään, mitä yhdessä haluamme, eikö vain? Tämän pohdinnan sai aikaan mieheni pitkä sairaalareissu talvella ja vuosia kestänyt vakava sairaus. Syksyllä tuli vielä uusi diagnoosi. Yhdessä on ajateltu pärjätä tästäkin eteenpäin uutta parempaa aamua toivoen.

Aika myllerrys oli tammikuussa. Kuukauden sairaalareissu, asunnon myyminen, muutto ja mieheni paluu uuteen osoitteeseen ja uuteen asuntoon. Onneksi kaikki sujui apuvoimien avustuksella mallikkaasti. Nyt on totuteltu asumaan uudessa kodissa ja uusissa maisemissa!

Miehelläni oli syntymäpäivät muutama päivä aikaisemmin. Kakkua syötiin tutussa porukassa Suomessa. Monta kertaa kakkua on leikattu tropiikin helteessä, Goalla ja kerran jopa Ahmedabadissa. Ihania tunteikkaita muistoja kaikki!

Viime viikonloppuna sain testineuloa ihanan pienen villapaidan islantilaisesta langasta. Paidan nimi on Lilla-Aurora ja sen on suunnitellut @innikadesign. Malli ei ole vielä saatavilla.

Ruoste on minulle ainakin haasteellinen ja vaikea väri. Islantilaisia lankoja on ollut huonosti saatavana ja nimenomaan ruostetta on ollut viime kesänä kaupoissa reilummin. Onnistuin tutusta kaupasta paitalangat saamaan ja lupaamani villiksen tekemään. Minulla oli langat jonkin aikaa kaapissa, vitkuttelin vain työn aloittamista. Pitkään piti eri värejä mallailla, mitä laitan ja mihin järjestykseen.

Lopulta paita valmistui ja paidan uusi omistaja oli onnellinen kauniista paidasta. Ei siitä hullumman näköinen onneksi tullut!

Kevättä kohti mennään kovaa kyytiä. Kaupungin kadut ovat sulana ja vettä virtaa. Polttoaineiden hintoja on moni seurannut ja kauhistellut niiden korkeita lukemia. Ison loven kukkaroon hintojen nousu tekee jos on pitkät työmatkat. Näillä perukoilla monella juuri näin on, eikä ratikka tai paikallisjuna tarjoa kyytiä. Pitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pidempiä on välimatkat ja omalla autolla on reissut huristeltava. Kuljetysyritykset ovat polttoaineen hintojen vuoksi vaikeuksissa ja jopa lopettamisuhan alla. Maataloutta unohtamatta.

Polttoaineen hinta on 7 vuorokauden aikana hieman laskenut, entisiin lukemiin on vielä matkaa kymmeniä senttejä.

Kaikesta ikävästä ja kauheuksista huolimatta keväistä viikonloppua!

Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Blogiarkisto

2019

Kategoriat