Takapakkia! Näin tänään tuntuu mieheni voinnin suhteen käyneen. Päivällä oli sovittu aika sairaalan polille lääkärin tapaamiseen. Lääkäri totesi myös saman, takapakkia on hieman tullut.

Takapakkia tuli myös sään suhteen. Lumihiutaleita on leijaillut maahan ja pohjoisesta puhaltelee kylmä tuuli. Onneksi ei ollut aamulla 20 cm lunta, kun minulla on jo kesärenkaat alla.

Viimeisen parin kuukauden aikana on verikokeita otettu monta kertaa ja joitain arvoja erityisesti on tarkkailtu. Ultran avulla on lääkäri yrittänyt löytää sellaista suonta, josta voidaan varjoainetta laittaa ja pukata ukko kapseliin kuvattavaksi. Kuvat on kyllä tullut otetuksi, mutta ongelmia on varjoaineen laittamisen ja verikokeiden ottamisen kanssa. Ei tahdo enää kolmen vuoden vakavan sairauden jälkeen löytyä sellaisia verisuonia, jotka olisivat suosiollisia pisteltäviksi.

Tänään oli hyvä käynti kaikesta huolimatta. Lääkäri katsoi ihomuutokset ja keskusteltiin, miten olisi viisainta lääkitystä jatkaa. HUSin lääkäreitä oli myös konsultoitu ja yhteisymmärrys löytyi, miten edetään lääkkeiden kanssa.

Nyt otettiin uudelleen käyttöön sellainen lääke, jonka tehtävänä on säädellä elimistön immuunijärjestelmän toimintaa kantasolusiirron jälkeen. Lääke estää siirrännäiseen kohdistuvaa hylkimisreaktiota estämällä sellaisten solujen kehittymisen, jotka muutoin hyökkäisivät siirrettyä kudosta vastaan. Tämä lääke yhdessä kortisonilääkkeen kanssa pitäisi nopeuttaa paranemista.

Yksi ikävä asia tässä uudelleen käyttöön otetussa lääkkeessä on. Sen kanssa ei voi verenohennukseen määrättyä uusinta lääkettä käyttää, pitää siirtyä jälleen napapiikkeihin. Huomenna apteekista haen napapiikit ja iltaisin lassautan lääkkeen isännän vatsanahkaan. Tuttua hommaa piikin laittaminen on monen kuukauden ajalta. Normaalia nujuamista sairauden ja terveyden välillä, kyllä tämä taas tästä, kuten niin monesti aikaisemminkin!

Menin apteekkiin uusia lääkkeitä hakemaan saman tien. Kysyin piikkien hintaa, tiesin niiden olevan kalliita. Sanoin, että otan vain 30 kpl ja myöhemmin lisää kun tietää kuinka pitkään piikitys jatkuu. Kesäkuussa on kontrolli ja lääkettä myydään 10 kpl pakkauksissa. Apteekissa farmaseutti sanoi kun hinnasta puhuin, että kerryttäähän ne omavastuuta. Sepä ei siinä tilanteessa yhtään helpottanut kun lasku oli suuri. Tottahan toki tiedän, että kalliit lääkkeet kerryttävät nopeasti omavastuuta. Näin on ollut monen viimeisen vuoden aikana. Samoin sairaalamaksujen maksukatto alkaa lähennellä täyttymistä. Kotiin kuitenkin tulin muovikassillinen lääkkeitä ja huomenna haen lisää, kaikkia tarvittavia ei apteekissa hyllystä löytynyt. Onneksi tukussa oli.

Uusia verikokeita, lähete röntgeniin, aika sairaalan fysioterapeutin vastaanotolle ja kontrolliaika lääkärin vastaanotolle sovittiin käynnin yhteydessä.

Huhtikuussa mieheni on osallistunut kuusi kertaa voima-tasapainoryhmän liikuntatunneille. Ryhmän tavoitteena oli helpottaa tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja parantaa sekä ylläpitää toimintakykyä. Tässä ryhmässä oli muutama ihminen, joiden kunto oli heikko, eikä kyllä parannusta tullut. Epäilen, ettei edes toimintakyvyn ylläpitoon jumpalla ole mitään merkitystä.

Kirjastosta löysin mielenkiintoisen kirjan: Vireyttä vuosiin viisailla valinnoilla. Kirjassa on ohjeita ruokailuun, liikuntaan, painon hallintaan, stressin hallintaan ja monenlaisia ruokaohjeita. Kirjaan ja oheisiin pitää tutustua ja ehkä jotain ottaa itselle käyttöön!

Minulla on urheilukello sykkeenmittauksella, jota aina lataan kun jotain kirjoittelen. Usein olen miettinyt, että olisi itselläkin hyvä olla jokin piuha, jonka voi johonkin laitteeseen tökätä ja ladata täyteen.  Monta kertaa sellaista olisin tarvinnut.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat