Tänään oli vuoden pimein päivä, talvipäivänseisaus. Valoisaa aikaa oli vajaa neljä tuntia, sitä ei oikein huomannut kun oli pilvinen sää. Kotona on ahkerasti ollut käytössä kirkasvalolamppu. Sen valo valostuttaa mielen lisäksi asunnon!

Joulukuun alussa alkoi Joulukalenterisukkien ja Tulkoon Joulu sukkien tekeminen Niina Laitisen ohjeiden mukaan. Pari päivää mietin, hyppäänkö mukaan. Tuli lähdettyä. Molempia malleja tein kahdet kappaleet.

Pari päivää meinasi olla kiireeisiä, ehdinkö tekemään kaikki sukat valmiiksi? Onneksi oli muutamana päivänä vain lyhyet osuudet mitä piti tehdä, se oli pelastus!
Tänään on puikot vapautettu ja sukat ovat valmiina.

Ehtiiköhän nämä vielä joulupukin kyytiin? Näitä lyhyellä varrella olevia sukkia tein myös kahdet ja sukat ehtivät ennen joulua valmiiksi samoin ylimääräiset Isänpäiväsukat. Tänään en sukkapuikkoja käteeni ota, huomenna ehkä...?


Yllättävän vaikea päätös oli, mihin lahjoitan valmiit sukat. Aikuisten sukkia oli 20 paria. Ne meni aidan takana olevaan ikääntyneiden palvelukotiin. Ihana tapaaminen henkilökunnan kanssa. Samalla reissulla telkkari löysi uuden osoitteen. Palvelukodissa asuu enimmäkseen naisia ja lupasin keväällä piipahtaa uudelleen naisten villasukkien kanssa.

Lasten sukkia oli 50 paria. Aikaisemmin olen vienyt sairaalaan lasten syöpäosastolle, mutta nyt halusin toiseen paikkaan sukat lahjoittaa. Sukat menivät talvikenkien ja talvivaatteiden kanssa joulukeräykseen.

Viime syksynä toimitin 50 paria villasukkia vietäväksi Pohjois-Korean maaseudun lapsille. Sukat menivät perille ja olivat todella tarpeellisia. Hyviä lahjoituksia, josta tuli itselle hyvä mieli.

 

En ole hullaantunut jouluhulinasta tänäkään vuonna. Joulukadut ja -torit ei saa järjettömiin ostoihin, aika monella meistä on kaikkea mitä tarvitaan ja tarpeeseen hankitaan harkiten uusia tavaroita. Maailmassa on tavaraa yllin kyllin.

Jouluruokailu on perheen kanssa aaton aattona, kuten muutamana aikaisempana vuotenakin. Vuorotyötä tekevälle sattuu töitä usein juhlapyhinä. Taitaa olla edellinen töistä vapaa joulu yli 10 vuotta sitten. Oisko tämä meidän jouluperinnettä?

Hössötys ja kiire jää, voi vain olla ja kuunnella sydäntään.

Hyvää Joulunaikaa!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat