Pari viikkoa on valkoinen kurittaja pitänyt ilman todella kylmänä. Monta päivää on pakkaslukemat olleet 25-30 asteen välillä. Sääennusteen mukaan meidänkin seudulla pakkaset jatkuu vielä useita päiviä.

Talvinen valkoinen maisema on kaunis, mutta muutamaan päivään siitä ei ole pystynyt nauttimaan. Pakkanen aiheutti ikävän yllätyksen viime perjantaina. Auto ei lähtenyt käyntiin, lämpötolppaan ei tullut virtaa eikä akusta löytynyt voimaa häivääkään.

Soitin isännöitsijälle ja kerroin ongelman, mutta en saanut yhtään ymmärtämystä asialle. Kerroin kuinka olin painanut testinappulaa ja sulakkeen kytkin tippui alas, enkä saanut sitä nostettua ylös. Isännöitsijä tuumasi, hän ei tiedä mitään näistä asioista, mutta tilaa sähkömiehen ja lupasi, että tolppa korjataan samana päivänä. Sen verran tilanne parani, että muutamaksi tunniksi tolppaan tuli virtaa ja sain autoa lämmitettyä.

Pirautin pojalleni, hän lupasi tulla tilannetta katsomaan. Sovittiin, että seuraavana aamuna yritetään saada auto käyntiin kovasta pakkasesta huolimatta ja mennä akkukauppaan ostamaan uusi akku.

Akkukaupan pihalla meitä odotti jättiyllätys. Ennen normaalia liikkeen aukioloaikaa piha oli täynnä autoja konepelti pystyssä. Sisällä oli porukkaa tupa täynnä. Kaikilla oli akut hyytyneet ja pari autoa oli sipannut keskelle kaupan pihaa. Minulle akku luvattiin vaihtaa heti, kun paikka vapautuu vaihtoa varten. Oulussa oli alkuviikolla akkukaupoissa porukkaa ruuhkaksi asti useana päivänä. Monella ei akut kestänyt montaa päivää lähes -30 kelejä.

Nyt autossa on uusi akku, mutta tolppa on edelleen pimeä. Aamulla jälleen soitan isännöitsijälle ja kerron huoleni sähköttömästä lämpötolpasta. Sanon, että auto jököttää jäässä parkkipaikalla. Vihdoin pitää saada tolppaan ja autoon lämpöä, ettei tule uutta reissua akkukauppaan.

Naisen logiikalla päättelin, että jotain vikaa täytyy olla, kun tolpan testinappulan kokeilun jälkeen en saa sulakkeen kytkintä nostettua ylös. Paikalle pitäisi saada oikea sähkömies korjaamaan vika, eikä vaan joku kiinteistöhuollon isäntä katsomaan ja ihmettelemään.

 

 

 

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019

Kategoriat