Kauniina kesäisenä päivänä tehtiin perheen kanssa matka Raatteentielle. Kotoa lähdettiin aamiaisen jälkeen ajeleen kohti Suomussalmea. Matkalla oli upeita maisemia ja kaunista Kainuun luontoa oli hyvä auton takapenkiltä ihailla.

Suomussalmen keskustassa nautittiin lounas ja sitten suunnistettiin kohti Raatteentien nähtävyyksiä. Ilma oli viileä ja ihmisiä oli vähän liikkeellä. Suomussalmen keskustan maisemat saa henkeä haukkomaan upeudessaan.

Joka kerta kun lähestytään Ratteenporttia ja siellä näkyvää kivien paljoutta vetää mielen hiljaiseksi. Talvisodan Monumentti on kenttä, johon on aseteltu kivi Suomussalmen taisteluissa 1939-40 kaatuneille sotilaille.

Talvisodan monumentin keskellä on muistomerkki “Avara syli “, jossa on 105 vaskikelloa, yksi jokaista talvisodan päivää kohti. Kellot soivat vienosti tuulessa. Talvisodan monumentti on kolmen hehtaarin alueella ja siihen kuuluu noin 17 000 isoa kivenlohkaretta. Kivet kertovat sodan uhrien määrää ja kärsimystä. On kerrottu, että yksi kivi olisi yhtä kaatunutta kohti, mutta myöhemmin on esitetty muita lukuja.

Jatkoimme mäkistä ja mutkittelevaa hiekkaista Raatteentietä rajavyöhykkeelle saakka. Siellä oli puomi ja portti sekä kyltti rajavyöhykkeestä. Kyltissä kerrotiin, että eteenpäin ei ole mahdollista mennä ilman lupaa, vaikka tie jatkui.

Paluumatkalla rajavyöhykkeeltä takaisin Raatteenportille näimme tien molemmin puolin olevia erilaisia taisteluun liittyviä muistomerkkejä.


Raatteenportin pihalla oli erilaisia sodanaikaisia auton ja hyökkäysvaunujen läpi ruostuneita ja puhki ammuttuja romuja. Sisätiloissa oli näyttely, jossa oli sodanaikaisia aseita, varusteita ja välineitä.

Katsoimme myös filmin, jossa kerrottiin selkeästi Raatteentien ja Suomussalmen taisteluista. Filmi oli vaikuttava.

Kanttiini Päämajassa nautittiin kahvia ja teetä Marsalkan leivoksien kera. Myyjä kertoi, että leivokset ovat paikan erikoisuuksia. Kanttiinissa oli mukava tunnelma, kun siellä harjoitteli duo esitystä. Mies lauloi ja soitti kitaraa ja nainen viulua. He esittivät vahoja sota-ajan valsseja, jotka sopivat erittäin hyvin paikan tunnelmaan.

Tällä matkalla tuli luontokin lähelle ihmistä. Menomatkalla näimme pellolla komean kuovin ja annoimme sorsaperheen ylittää tien rauhassa kohti Oulujokea. Raatteesta palatessamme jäniksen poika juoksi automme kanssa kilpaa ja lopuksi katosi metsään. Puolangan maisemissa tiellä jolkotteli nuori poron vasa hyvin rauhallisesti meitä vastaan ja tien oikealla puolella, kuten pitääkin.

Matkan sotahistoriallinen anti Raatteessa oli vaikuttava samoin luonnon kauneus ja eläimet. Matkan innoittamana tuli tilattua pari aiheeseen liittyvää sarjakuvakirjaa.


 


 


 


 


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat