Ei saa, ei voi, täytyy olla diagnoosi

Viime viikolla oli miehelläni kontrollikäynti yliopistosairaalan poliklinikalla. Siellä kaikki sujui hyvin ja lääkäri on aivan huippu tyyppi! Muutama muutos tuli lääkkeisiin ja yksi nieltävä pilleri vaihdettiin lihakseen pistettävään liuokseen. Lisäksi lääkäri suositteli verensokerin mittausta parina kolmena päivänä. Mittaukset olisi tarkoitus tehdä itse kotona ja tarvittava mittari saada lainaksi tk:sta.

Seuraavana aamuna rupesin soittamaan Hyvinvointikeskukseen ja kyseleen saako heiltä verensokerimittaria lainaksi lääkärin suosituksen mukaisesti. Asiakaspalvelijalla kone jumitti ja sitä ääneen harmitteli, samalla kun hän koneen kanssa ähräsi, keroi ettei saa mittaria lainaksi. Ei saa, ei voi, täytyy olla diagnoosi! Sanoin, etten jouda hänen koneongelmaa nyt pohtimaan ja palaan asiaan seuraavalla viikolla.

Tänään menin käymään Hyvinvointikeskuksessa. Heti liukuovien jälkeen oli ystävällinen mieshenkilö opastamassa ihmisiä miten pitää toimia ja missä ilmottaudutaan ja kysyi lisäksi, oliko aika varattuna johonkin pisteeseen. Ilmottauduin aulassa infoon ja istuin odottelemaan muutaman numeron verran oli ihmisiä ennen minua. En huomannut katsoa opastavan henkilön kyltistä, millä nimikkeellä hän oli, asiat hoituivat ystävällisesti ja selvästi, eikä kenenkään tarvinnut arvailla olenko oikeassa paikassa. Kerroin kyllä hyvästä palvelusta paikan päällä.

 Aikanaan pamahti tauluun odotusnumeroni ja huoneen numero. Lasin takana istui mukavan tuntuinen nainen. Kerroin hänelle minkälaisella asialla olen ja esitin lääkärin antaman Kotiutusyhteenvedon, jossa asia kerrottiin myös ja allekirjoituksena oli lääkärin nimi ja titteli.

Hän ymmärsi heti asian ja rupesi konettaan näpyttelemään ja samalla kertoi, että yrittää saada hoitajalta tiedon miten mittarin helpoiten saisin mukaan. Hetken kuluttua hoitaja tuli mittarin kanssa ja kysyi tarvitsenko opastusta. Kerroin osaavani mittaukset tehdä. Ei tarvittu diagnoosia eikä mitään muutakaan, henkilöt ymmärsivät, että mittaukset ovat vain tarkkailua varten muutaman päivän ajan.

Mitäpä tästä jäi mieleen? Koskaan ei kannata kieltävään vastaukseen lannistua eikä luovuttaa asiaa siihen. Toki helppoa on puhelimessa sanoa EI. Vuosien aikana on moneen uuteen asiaan ja käytäntöön joutunut paneutumaan ja ottamaan selvää miten pitää toimia ja menetellä. Ei olisi ollut pahitteksi jos hieman joustoa ja inhimillisyyttä sairaalaelämäänkin mahtuisi.

Infon nainen kysyi lopuksi, käytänkö nettiä. Vastasin, kyllä käytän ja asiat netin kautta kyllä saadaan hoidettua. Hän yritti varata aikaa pistoksen antamiseen tk:ssa, mutta ei saanut varausta tehtyä. Lupasin itse varata ajat. Kotiin tullessa sitten tablettia räpelöimään ja aikoja varaamaan. Ajat sain varattua, mutta ihmetyttää, että sain vain kaksi aikaa varattua, enempää varauksia ei voinut järjestelmän mukaan tehdä. Pistoksia on 20 kpl ja kolmen viikon välein pitää piikitettävänä käydä, joten aikojen varailua on muutaman kerran vielä.

Positiivinen mukava tunne jäi tämän päivän Hyvinvointikeskuksessa käynnistä. Asiakaspalvelijat osasivat asiansa ja hyvällä otteella hommat hoituivat.