Joitakin vuosia sitten olin Meilahden sairaalassa katsomassa miestäni ja tulin iltakoneella kotiin. Oli perjantai ilta ja ihmisiä paljon liikkeellä alkusyksyn sumuisessa säässä. Ratikka Meilahdesta keskustaan kulki aikataulun mukaan ja asemalle ehdin ajoissa. Juna lentokentälle ei lähtenyt ajoissa ja ehdin jo miettiä millähän ehtisin lennolle ja kotiin.

Viimein juna nytkähti liikkeelle ja kellosta laskin minuutteja, kuinkahan minulle käy. Turvatarkastuksessa ei enää ollut ruuhkaa ja lähtöselvitykset oli onneksi ennakkoon tehty, joten vain portille ja ilmaan pääsyä odottelemaan.

Perjantain ylläri, lennot olivat myöhässä, eikä minulla olisi ollut mitään kiirettä. Odoteltiin Euroopasta tulevia lentoja. Viimein päästiin koneeseen, sehän oli täysi. Toivoin, että viereeni ei istuisi ketään, oli vähän surulliset mietteet itellä.

Keskipaikka oli tyhjä, jee, näin ajattelin. Liikkeelle lähdettyä viereeni istui mies, joka oli tulossa lentokonetehtaalta Toulousesta, Ranskasta. Mies kysyi, mistä olen tulossa kun ei ole muuta kuin käsilaukku mukana. Kerroin, tulen sairaalasta miestäni katsomasta. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuitenkin kysyi, häiritseekö kun haluaisi jutella. Eihän se häiritse, ehkä toisia matkustajia, kun eivät kaikkea kuule!

Ei ehditty vielä ilmaan, kun Finnairin lehti ilmestyi miehen käteen ja hän tottuneesti löysi sivun, jossa esiteltiin piirroksin Finnairin kaikki konetyypit. Hän kertoi kone kerrallaan kaiken mahdollisen lentämiseen ja tekniikaan liittyvät asiat. Ymmärsin hyvin vieruspenkin istujan kiinnostuksen lentokoneisiin, hän oli ollut monta päivää Airbussin tehtailla tutustumassa koneiden valmistukseen.

Minulle tuli tuttu olo, mieheni ja poikani harrastavat myös lentokoneita ja tietävät niistä melkein kaiken. Meillä seurataan lentotutkaa ja YouTubesta eri lentokenttien liikennettä, koneiden nousua ja laskua. Se on välillä komeaa katsottavaa, kun näkee eri yhtiöiden koneita.

Lentokoneet käsiteltiin ja hän otti taskusta uuden kännykän, jota esitteli minulle. Kertoi puhelimessa olevan paljon hyviä ominaisuuksia, kuvaili sen olevan nerokkaasti tehty pieni tietokone. Lisäsi vielä, että naiset eivät ole kiinnostuneita puhelimista, eikä heillä ole tämän tasoisia puhelimia. Sanoin, että minulla on laukussa juuri samanlainen puhelin, jota olen vuoden verran käyttänyt. Tämän puhelimen paljastuksen jälkeen juteltiin loppumatka yleisellä tasolla yhteiskunnan asioista ja molempien työkuvioista ja käyntikortit vaihdettiin. Matka meni nopeasti, ehdittiin kahvit kuitenkin juoda.

Tämä oli kiva matka ja mukava juttukaveri, minulla on ollut myös toisenlaisia kokemuksia. Kerran lähdimme Helsingistä kohti Oulua ja viereeni istui viinalta haiskahtava mies. Hän nukahti ja heräsi oksentamaan syliinsä omille vaatteille ja penkkien väliin, melkein päälleni.

Onneksi lennolla oli asiansa osaava stuertti, joka toimitti miehen vessaan siivoamaan itsensä. Sillä aikaa hän puhdisti penkin ja penkkien välin oksennuksesta. Hajuhaitta kuitenkin jäi. Stuertti pahoitteli asiaa. Minulle tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa paikkaa, mutta en halunnut kun mieheni istui toisella puolella.

Nyt tuo reissussa ollut puhelin vaihtui uuteen malliin, jossa on Leican kolmoiskamera, hybridi zoomi ja tuplasti muistia entiseen verrattuna. Vaihdossa sain vielä hyvän hyvityksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat