Elettiin 50-luvun loppua ja 60-luvun alkua kun naapurikunnista ja hieman kauempaakin tehtiin Haaparantaan ostosmatkoja, rasvaretkiksikin niitä sanottiin.

Tuohon aikaan Suomessa oli elintarvikkeita niukasti saatavilla eikä kaikkea edes ollut mahdollista hankkia. Haaparannalla olivat valikoimat suuremmat ja hinnatkin Suomea edullisemmat.

Asuimme Kemissä Torvisen perällä ja lähin kauppa oli Valion kauppa, jossa myytiin elintarvikkeita. Maitoa myytiin litrakaupalla omaan pääläriin ja voita oli iso pala, josta myyjä sitten leikkasi pyydetyn kokoisen palan. Voi punnittiin ja käärittiin voipaperiin. Kaupassa oli myös tuoretta leipää, ehkä paria eri laatua pullaa ja hedelmiä oli vain lautasen päällä muutmia esillä. Appelsiineja ja omenia oli valikoimassa, joskus oli myös banaanejakin.

Aikaisimmat muistoni Haaparannan retkiin ovat kivoja, kun mukaan reissulle haalittiin myös naapurin lapsiakin. Ostoksia sai tuoda nuppiluvun mukaan Suomen puolelle ilman tullimaksuja. Mukaan oli kaikkien lähdettävä ilman mukinoita.

Haaparannalla oli isot kaupat ja runsaammat valikoimat kuin Suomessa. Haaparannalta ostettiin voita, margariinia, jauhoja, sokeria, kahvia ja hedelmiä. Voita ja margariinia sai tuoda 2,5 kg ja jauhoja/sokeria 10 kg per/nenä. Elintarvikkeita sai tuoda 15 kg naamaa kohti, johon laskettiin mukaan myös hedelmät ja Marabou-suklaa sekä Kallen kaviaari. Kahvikin oli kiintiössä mukana, ehkä sen tuomiseen oli joku rajoitus? Muistan isot peltiset Gevalia-purkit, niitä meille tuotiin.

Kesä on parasta aikaa Haaparannalla käyntiin, kun puiston penkillä istuttiin ja syötiin banaaneja sekä juotiin mehua. Pienet ja halvat olivat huvit tuolloin.

Ensimmäinen 2-rattainen vaalean vihreä pyöräkin minulle ostettiin Haaparannalta. Pyörässä oli isompi ratas edessä ja takana normaalin kokoinen. En itse vielä osannut pyörällä ajaa, joten pari vuotta vanhempi serkkuni huristeli pyörällä tullista ohi. Tarkkasilmäinen tullimies olisi kyllä huomannut uuden pyörän ja hieman liian ison ajajan. En tiedä, olisiko pyörää saanut tuoda tullitta Suomeen, nyt se kyllä tuli.

Samoin ensimmäinen rannekello minulle ostettiin Haaparannan keskustassa olevasta kelloliikkeestä. Kellon sain kun menin kouluun ekalle luokalle. Liike oli punaisessa puutalossa ja pari kivaa setää liikkeen omisti. Monet kerrat myöhemmin olen liikkeessä asioinut.

Aina kyllä tullissa vähä jännitti, vaikka ei ollut mitään ylimääräistä ostettu. Kassit piti nostaa pitkälle tiskille, jossa tullivirkailijat katsoivat kassien sisällön ja laskivat ainakin elintarvikkeiden määrän.

Olen kuullut, että joskus on ylimääräiset ostokset otettu pois ja lisäksi tullut reissusta muistoksi sakot. Keljuin tapaus oli, kun perheen isä oli uudella Saabillaan ajanut ylinopeutta ja saanut ylinopeudesta sakot vielä tullissa saatu sakkojen lisäksi. Kotiin oli tuomisena vain vähän voita ja margariinia, mutta 2000 markkaa meni sillä reissulla.

Lättähatulla matkanneet menivät junalla Haaparannan puolelle ja tulivat ostosten kanssa Tornioon ja tullista selvittyään tavarat jemmaan Suomen puolelle ja uusi reissu Haaparantaan ostoksille ja samat tavaramäärät mukana. Tornion ja Kemin välillä saattoi junaan pölähtää tullimies ostoksia syynäämään ja ylimääräisestähän jälleen tuli sakot ja tavarat otettiin pois.

Tuolloin Ruotsissa oli vielä vasemman puoleinen liikenne. Aika hassulta näytti tie Tornion ja Haaparannan tullien välillä. Lapsen silmään se näytti kahdeksikolta, jossa vaihdettiin Ruotsiin mentäessä vasemman puoleiseen liikenteeseen ajamiseen. Tullessa sama toisin päin. Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen 3.9.1967. Tuolloin oli moottoriajoneuvoilla ajokielto klo 1-6 välisen ajan. Siirtyminen onnistui ilmeisen hyvin.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat