Kirjoitukset avainsanalla korvakorut

Voitteko kuvitella, tämmöisiä vanhan ajan palvelevia kello ja kultaliikkeitä on vielä olemassa! Kyseinen liike sijaitsee Oulussa, Tuiran kaupunginosassa.

Mieheni rannekellossa on metallinen ranneke, rannekkeesta oli kiinnitystappi tippunut pois. Pähkäilin mistähän saisi uuden kiinnitystapin, ettei joutuisi ostamaan kokonaan uutta ranneketta. Kaupungissa on muutamia alan liikkeitä, niistä olisi ongelmaan apu löytynyt. Muistin, että Tuirassa on kelloliike, jossa varmasti korjataan ja laskukaan ei saa henkeä haukkomaan. Oikein arvelin. Asia tuli hetkessä kuntoon palvelevan ystävällisen myyjän toimesta. Kerroin myyjälle, että teillä on ihana vanhan ajan liike, jossa on vaikka mitä tarpeellista ja kimaltelevaa. Myyjä kertoi liikkeen olevan 71 vuotta vanha. Ihana liike, suosittelen käymään!

Liikkeessä oli monenlaisia tavaroita esillä vitriineissä, seinillä ja hyllyillä. Sieltä löytyy monenlaisia kelloja, koruja ja pokaaleja hyvän asiakaspalvelun lisäksi. Katselin itselleni myös korvarenkaita, hinta oli kohtuullinen, jäin vielä miettimään tarviinko oikeasti kyseisiä korviksia. En tarvii!

Eilen juttelin miehelleni mukavasta lapsuuden muistosta, joka liittyi Hämeenlinnan linja-autoasemalla olevaan enoni omistamaan kello- ja koruliikkeeseen. Olin pieni tyttö ja ihailin vitriineissä olevia kimaltelevia ja häikäiseviä koruja monena päivänä. Enon vaimolla oli roikkuvat kultaiset korvakorut, joissa oli topaasi kivi. Korvikset olivat minusta maailman kauneimmat.

Yhtenä päivänä enoni sanoi, huomenna laitetaan sinulle reiät korviin ja voit valita sellaiset korvakorut joista tykkäät. Asia tuntui selvältä ja helpolta. Nukuin mummon luona ja näin unta roikkuvista korvakoruista itselläni korvissa. Aamupäivällä suunnistimme mummon kanssa enon liikkeeseen toteuttamaan edellisenä päivänä sovittua korvakoruasiaa.

Olin niin pieni, että istuin enoni polven päällä ja hän oli laittanut tarvittavat välineet valmiiksi, että korviin laitetaan reiät. Tässä vaiheessa rupesin kiemurtelemaan ja sanoin, että en halua korvakoruja enkä reikiä. Minua rupesi pelottamaan. Eno päästi minut polveltaan pois ja sanoi, edelleen sopimus on voimassa ja korut laitetaan milloin vain haluat. Korvakorut jäivät siltä kesältä laittamatta ja minä matkasin kotiini pohjoiseen. Ensimmäiset korvakoruni olen laittanut vasta aikuisena ja omasta palkasta olen reikien laiton ja korut ostanut.

 

Katsastusasemalla join aamukahvit ja odottelin vuoroani parin isännän kanssa. Konttorin seinällä oli nostalgisia kuvia vuosikymmeniä sitten yleisesti liikenteessä olevista autoista. Vanhempi mies rupesi muisteleen, että hänellä on ollut Datsun 100. Auto oli etelästä ostettu ruosteen ja suolan raiskaama, näin hän autoa kuvaili. Hinta oli ollut halpa ja nuoren miehen käyttöön autokin juuri sopiva.

Kahvit ehdin juoda kun nuori katsastusmies sanoi, nyt sinun autoa lähden katsomaan. Haluatko tulla mukaan, tottakai halusin. Kerroin, että olen ensimmäistä kertaa tätä autoa katsastamassa ja mielenkiinnolla seurasin katsastusmiehen toimenpiteitä. Hän kertoi koko ajan mitä tekee ja missä kunnossa auto on. Auton uusia renkaita hän myös katseli ja totesi renkaiden hinnan kuultuaan, että näissä on hyvä hinta-laatusuhde.

Kaukana on ne ajat, jolloin autoilijat odottivat kauhun sekaisin tuntein katsastusmiehen eteen joutumista. Silloin leiman saaminen teki tukkaa, mutta nyt vapautuneen kilpailun seurauksena katsastukset hoituvat sujuvasti. Kahden vuoden päästä nähdään jälleen, sanoi katsastusmies.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Asustelen mieheni kanssa kahdestaan Oulussa. Taakse on jäänyt pitkä työura valtion logistiikkayhtiön palveluksessa. Elämä on kuljettanut mutkien ja kiemuroiden myötä tähän päivään. Olen ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja valtakunnan tasolla liiton hallituksen jäsen sekä varapuheenjohtaja. Matkustelu ja erityisesti Intia on vienyt meidän perheen sydämet mennessään.

Blogiarkisto

2019

Kategoriat